Craven GER on kotoisin samalta kasvattajalta, Eric Graylta, kuin toinenkin lokakuun lopulla maahantuomamme trakehner ori Draven GER. Cravenin osto ei ollut lainkaan harkittu teko, päinvastoin. Tarkoitukseni oli hankkia Skurvashiin kapasiteetikas trakehner ori koulukentille, ja löysinkin etsimäni Grayn siittolasta. Dravenin ostettuani Eric tahtoi näyttää minulle toista lupaavaa nuorta oriaan, Cravenia. Suuri kimo ori oli kuin suoraan päiväunistani, oikea satuhevonen! Ulkoisen viehättävyyden lisäksi totesin Cravenin suvun olevan todellinen helmi.
Mietittyäni hetken aikaa tein päätöksen orin viemisestä kotimaahan, sillä tiesin että trakehnerit ovat tällä hetkellä kysyttyä tavaraa, eikä omasta tallistamme löytynyt Into The Labyrinthin lisäksi muita saksalaista alkuperää olevia oreja. Kasvattaja kertoi Cravenin asuneen koko ikänsä hänen tilallaan, kisaamisen ori aloittanut Dravenin tapaan äskettäin. Suomeen muutettuaan orin ohjelmassa on ensin kotiuttaminen, jonka jälkeen ori saa aloittaa treenauksen ja siirtyä koulukentille jatkamaan saksassa alkanutta uraansa.
Hyvällä luonteella ja taidolla varustettu trakehner ori Craven GER on juuri sitä, mitä kouluhevoseltaan paljon vaativa tarvitsee. Oriksi ehkä hieman yllättävänkin säyseä Gary on yksi ehdottomasti helppohoitoisimmista oreista, mitä Skurvashista löytyy. Herra tulee hyvin toimeen lähes kaikkien kaksijalkaisten kanssa, vain muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Harjaamisesta ja ylipäätään huomiosta nauttiva Gary seisoskelelee mielellään tallikäytävällä pidempiäkin aikoja, kunhan joku on vain sitä jututtamassa ja hellimässä. Muutoin ori kyllästyy paikoillaan nököttämiseen melko nopsaan ja alkaakin tehdä pientä kiusaa tallityöntekijöiden riemuksi. Yleensä tällaiset toimet ovat niinkin harmittomia kuin harjapakin kaataminen tai sen polkeminen hajalle tai pienehkö reuhtominen ketjuissa, kun ori yrittää päästä liikkeelle. Muutamaan otteeseen Gary on onnistunut hajottamaan riimunsa juuri tällä nimenomaisella toiminnallaan, mutta mitään vakavaa ori ei kaikesta huolimatta ole onnistunut koskaan saamaan aikaan.
Kuten edellä jo tuli mainittua, vaikka Gary on yleisesti ottaen erityisen ihmisystävällinen, on olemassa muutamia poikkeuksia. Nämä poikkeukset ovat eläinlääkäri ja kengittäjä. Kun toinen näistä on orin näköpiirissä, Garyn käytöksessä tapahtuu selvä muutos. Korvat painuvat niskaan ja ori liikehtii levottomana. Paras konsti, jolla eläinlääkäri saa työnsä tehtyä, on sitoa Craven kiinni tallikäytävälle molemmilta puolilta mahdollisimman lyhyeen naruun. Kengittäjää ori ei niinkään vihaa, vaan tyytyy lähinnä uhittelemaan näykkimällä ilmaa, mutta kengityksen aikana Gary on hiljaa aloillaan.
Hoitajan ehdottomasti haastavin tehtävä Cravenin hoitamisessa on orin taluttaminen tarhasta tallin ja toisinpäin. Hoitaja säästyy paljolta murheelta, jos vain viitsii talutella Garya suitsittuna, pelkkä riimunnaru ei valitettavasti riitä. Muutamia kertoja on nähty laiskan hoitajan, joka ei ole jaksanut hakea suitsia satulahuoneesta, raahautuvan ympäri pihaa, kun Craven on päättänyt ottaa hatkat. Tammojen lähelle ei luonnollisestikaan ole järkevää mennä, kuten ei muidenkan hevosten, jos henkikulta on kallis.
Isältään Mephistopheles Dustilta ilmiömäiset koululahjat perinyt Gary tanssahtelee aina GP tasolle saakka. Ratsastaessa ori ei ole erityisen vaikea, mutta vaatii tottakai itselleen ratsastajan, jolla on kokemusta tämän tason kilparatsuista. Craven tulee kentällä parhaiten toimeen pehmeäkätisen ratsastajan kanssa, jolta löytyy tarvittaessa auktoriteettia määräämään treenien tahdin. Gary ei missään nimessä poikkea muista oreista siinä, että sille on asetettava muiden tapaan selvät säännöt, joita tulee noudattaa. Silti Cravenin kanssa riittää, kun ensimmäisellä kerralla näyttää kaapin paikan, jolloin ori taipuu mielellään ratsastajan tahtoon jatkossakin.
Traileriin kohtalaisen helppo lastattava Craven tuottaa ongelmia kisoihin lähtiessä oikeastaan vain silloin, kun on erityisen tuulinen päivä. Tuulen humina trailerissa, kun luukku on auki, ei ole lainkaan orin mieleen. Garya saa tällaisina aamuina maanitella tosissaan ottamaan ne muutamat askeleet rampilla, joka jälkeen ori saadaan kiinnitetyksi puomiin. Itse kuljetuksen aikana Craven osaa ja tietää hyvät käytöstavat ja on oikea malliesimerkki, miten trailerissa käyttäydytään.
Kilpailuissa Garyn keskittymiskyky ei ole aivan sitä tasoa, mitä on kotikentällä totuttu näkemään. Ori katselee mielellään ympärilleen ja seuraa tapahtumien kulkua, joskus jopa siinä määrin, että oma suoritus uhkaa unohtua ja jäädä taka-alalle. Garyn huomio onkin pyrittävä pitämään jatkuvasti suorituksessa, antamalla sille heti lämmittelyalueella tarpeeksi puuhasteltavaa, jotta keskittyminen ei pääsisi herpaantumaan. Suorituksen aikana Craven tekee juuri siltä vaaditut asiat, eikä tätä herraa ole totuttu näkemään vastaanhagoittelevana vastarannankiiskinä. Gary ei sorru monien muiden tapaan kyseenalaistamaan ratsastajaansa kilpatilanteessa, vaan tekee sen mieluummin kotona, sillä parrasvaloissa ori tahtoo ehdottomasti tuoda esiin vain parhaat puolensa.
i. Mephistopheles Dust evm kimo, 168 cm trak
ii. Demystifier rautias, 169 cm trak
iii. Dimension Silence
iie. Laviah
ie. Dame Waltz harmaankimo, 165 cm trak
iei. Morgenrote
iee. Sinthetic Scenario
e. Hollowgram
evm tummanrautias, 164 cm trak
ei. Pitch-Black rautias, 168 cm trak
eii. Morphinemangle
eie. Sycophant
ee. Spitfire punaruunikko, 168 cm trak
eei. Haemorrhage
eee. Nazimova
Saksasta Skurvashiin hankittu Craven on täydellinen kopio isästään Mephistopheles Dustista. Molemmat ovat kimoja, rakenteellisesti identtisiä ja molemmat omaavat kadehdittavan upeat liikkeet. Dusty on tosin alunperin lähtöisin Itävallasta, jossa ori kilpaili menestyksekkäästi Grand Prix tasolla. Omistajien rahaongelmien vuoksi ori kuitenkin myytiin Saksaan, missä ori on toiminut pääasiallisesti jalostuspuolella. Syynä tähän on Dustyn heikko menestys saksalaisilla kouluradoilla ja sanomatakin on selvää, että orin kulta-aika koulukentillä sijoittui sen Itävallassa asumisen ajoille.
Luonteeltaan todelliseksi nallekarhuksi kuvailtu Demystifier on itävaltalainen kouluratsu, joka kilpaili vaativissa koululuokissa hyvän aikaa, ennen kuin se siirtyi jalostupuolelle. Kilpauran päättäminen orin ollessa vielä parhaassa vireessä ei ollut hyvä vaihtoehto, sillä hyväluonteisesta orista kehittyi pikkuhiljaa turhautunut ja hankala hoitaa. Orin ruunaaminen rauhoitti tilannetta, mutta jälkeläisiä orille ei ennättänyt kertyä mainittavan paljon. Dimension Silence ja Laviah ovat Itävallassa sijaitsevan Kruzin huippusiittolan jalostushevosia. Laviahista kaavailtiin kansallisen tason kilpatykkiä, mutta valitettavasti tamma kolhi eräässä tapaturmassa jalkansa siihen kuntoon, että linkuttaa edelleen. Laviah onkin toiminut Kruzissa siitostammana ja periyttänyt lahjojaan hyvin jälkikasvulle.
Mephistopheles Dustin emä Dame Waltz ei menestynyt toivotulla tavalla kilpakentillä, sillä tammalla ei ollut liikkeissään selaisia otteita, mitä vaativiin koululuokkiin olisi tarvittu. Tamman yhteistyöhalukkuus ja kuuliaisuus ratsastajaa kohtaan, sekä helppohoitoisuus ovat kuitenkin olleet ne tekijät, joita tässä tammassa on vaalittu ja niiden toivottu periytyvän jälkeläisille. Morgenrote on puolestaan se hevonen, jonka kimo väritys on periytynyt aina Cravenille saakka. Kauniin värityksensä lisäksi orilla on mitä hienoin rakenne, mistä kertoo kantakirjaus I-palkinnolle. Sinthetic Scenario on puolestaan hieman sähäkkäluonteinen, Intermediate tason pyörähtelijä, joka menehtyi viime syyskuussa kotitilallaan Itävallassa.
Saksassa Eric Grayn siittolassa majaileva Hollowgram ei ole koskaan ottanut osaa minkään valtakunnan kilpailuihin. Tamma toimii kuitenin täyspäiväisenä siitostammana, sillä kolmannessa polvessa komeilee saksalainen huippunimi Haemorrhage. Grand Prix tason koulutaituri on kuitenkin nykyisellään melko harvinainen ilmestys trakehnerien sukutauluissa, sillä orin periyttämiskyky on ollut vaihtelevaa. Yksi parhaiten kouluradoilla menestyneistä Haemorrhagen jälkeläisistä on punaruunikko Spitfire, joka on kilpaillut kansallisella tasolla sekä kotimaassaan Saksassa että yhden kilpailukauden Hollannissa. Spitfiren emä Nazimova on niin ikään tuikitavallinen harrasteratsu.
Lähes jokaista mahdollista lajia kokeillut Pitch-Black on parhaillaan yltänyt urallaan Va B tasolle koulukentillä, esteillä ruusukkeita on sadellut 140cm luokista. Kyseinen ori on harvinaisuudestaan huolimatta selvästi yleisempi esteille painottuvien trakehnerien suvussa, sillä molemmat sen vanhemmista Morphinemangle sekä Sycophant ovat ratakettuja. Pitch-Black on mukava pirstysruiske niin totaalisen koulupainotteiseen sukupuuhun ja tuo uutta väriä koulupuolen linjoihin.
