Caranthir saapui Skurvashiin Hollannista, mistä olin hankkinut aikaisemminkin hannovereja kilparatsuiksi. Olin katsastamassa markkinoita, kiertelin ystävättäreni kanssa nuorten huutokauppoja ja tein tarvittavia merkintöjä muistiin. Onnekseni törmäsin vanhaan tuttavaani Kevin Silvergateen, joka oli aikoinaan auttanut huipputammani Vampire Hunterin kilpauransa alkuun. Mies oli kovin kiinnostunut tamman kuulumisistani, eikä kysymystulvasta ollut tulla loppua. Lopulta Kevin totesi, että tamma oli päätynyt oikealle omistajalle, onhan se edelleenkin ykköshankintani näinkin pitkän ajan jälkeen. Tiedustelin Keviniltä myytävien kilpahevosten tilannetta ja mies osasi heti neuvoa minut oikeaan paikkaan. Hän kertoi ratsuttaneensa erästä remonttia vuoden ajan, ja oli juuri päässyt tämän kanssa aloittelemaan kilpauraa. Orin omistajat kuitenkin päättivät luopua hevosestaan, sillä siittola kaipasi enemmän tammoja kuin oreja, tämä herra oli siis saanut lähtöpassit.
Tindrockiin päästyämme saatoin vain huokailla ihastuksesta. Toinen toistaan hienompi puoliverinen meni ohitseni ja ihmettelin mielessäni miksi en ollut vaivautunut aikaisemmin käymään paikan päällä, vaikka siittolaa onkin kehuttu yhdeksi Hollannin parhaista. Kevin opasti minut ystävällisesti Caranthir nimisen lupauksen karsinalle ja kertoi samalla orin varhaisemmista vaiheista. Ori vaikutti rehdiltä kaverilta ja vakuutuin viimeistään siinä vaiheessa, kun Kevin ratsasti ja hyppyytti oria näytiksi. Koska olin eräänlainen tuttava, sain Caranthirin vieläpä kohtuulliseen hintaan, kun olin ensin lupaillut leipoa herrasta huippuratsun. Ostos oli totisesti tarpeen ja Caranthir on osoittanut jo nyt arvonsa moninkertaiseksi.
Komea ja kookkaan puoleinen Caranthir on ori, joka ei vähästä säikähdä. Hoitaessa ehdottoman pomminvarma Hirmu ei uusia asioita pelkää, vaan päinvastoin tutustuu uusiin ja ihmeellisiin ja joskus pelottaviinkin asioihin innokkaasti. Kuitenkin Hirmu on sukupuolelleen tyypillisen vahva, joten kokeneempi hoitaja, jolla on ruista ranteessa on tietysti tarpeen, kun oria on käsiteltävä.
Hirmun perässä raahautuva taluttaja ei ole uusi näky, joskus taluttaja on loukannut itsensä pahemminkin kun tietty varovaisuus on puuttunut. Hirmu on loistava hyppääjä, minkä vuoksi orin tarha on rakennettu erityisen korkeaksi, sillä Hirmu karkaa mielellään aitauksesta jos sille vain siihen tilaisuus siunaantuu.
Ratsastaessa ori on vaativa ja koska aikaisemmin sillä ovat ratsastaneet vain miehet, on oria välillä vaikea saada aisoihin. Orin laukka-askel on pitkä ja matkaa voittava ja vauhti lisääntyykin Hirmulla nopeasti huimiin lukemiin, jos puolipidätteitä ei jatkuvalla syötöllä tee. Orin liikehdintä on kaikesta nopeudesta huolimatta sulavaa ja kevyen oloista, sen huomaa katsojan lisäksi myös ratsastaja. Hirmu on oikea pohkeenväistökone, pienikin houkuttelu saa jo orin astelemaan komeasti sivusuuntaan.
Esteillä Hirmu puhkuu intoa, orin hyppykaari on suorastaan valtava ja ilmavaraa jääkin isojenkin esteiden väliin parisenkymmentä senttiä. Ennen estettä Hirmua saa pidättää oikein tosissaan, mutta hyppyhetkellä sille on annettava täysin vapaat ohjat, sillä ori venyttää kaulaansa pitkälle, eikä herkkänä hevosena siedä ohjista kiskomista työskentelyn aikana. Alastulon jälkeen ohjien on kuitenkin syytä olla heti tuntumalla, joten Hirmu on jokseenkin vaativa tapaus esteillä. Lähes täydellinen hyppytekniikka sekä peloton luonne takaavat sen, ettei ori turhaan hypystä kieltäydy.
Maatossa Hirmulta on joskus jarru hukassa, oikein innostuessaan ratsastaja voi vain toivoa että ori hiljentää vauhtiaan mahdollisimman nopeasti. Muita metsäneläimiä kuten myöskään liikennettä ei Hirmu pelästy, joten se on takuuvarma valinta vauhtia pelkäämättömälle ratsastajalle maastoilukumppaniksi.
Vahvatahtoisena tapauksena tunnettu ori on kilpakentillä haastava kumppani menestyksen havitteluun. Kotikentällä Hirmun kanssa pärjää kolmipalakuolaimella, kilpatilanteessa jarrujen on löydyttävä heti kun niitä tarvitsee, siksi kuolaimenkin on oltava voimakkaampi. Ori nauttii saamastaan huomiostaan täysin siemauksin ja esitteleekin mielellään kaunista liikehdintäänsä paikalliselle yleisölle. Parhaan tulokseen orin kanssa saavuttaa, kun aloittaa suorituksen heti lähtömerkin saatuaan, ettei herralle jää aikaa miettimään muuta, kuin käsillä olevaa tehtävää. Ilmavasti hyppäävä Caranthir kuluttaa melkoisesti aikaa esteillä, mutta takaa näin puhtaan radan. Tämän hyppytyylin haittapuolet tulevat esiin oikeastaan vasta uusintaradalla, jossa nopeus on valttia. Joskus tarkka ratsastus kuitenkin palkitaan, sen todistaa jo orin kisakalenterikin.
Hollantilaista alkuperää oleva Caranthir voi sukupuullansa ainakin osittain kehuskella, sillä muutama todellinen huippunimi orin suvusta totisesti löytyy.
Hirmun isä Ras Morthil on komea kimo ori, joka on varsin nuoresta iästään huolimatta siittänyt jo usean kymmentä laadukasta jälkeläistä. Kilparatsun taitojaan tämä kookas orii ei ole ehtinyt liiemmin esitellä, sillä siittolassa asustaessaan päätehtävänä on ollut tammojen astuminen.
Varsinainen syy Morthilin jalostusarvoon löytyy Hirmun sukutaulussa kolmannessa polvessa olevasta Almarenista, jolla hyppykapasiteettia oli aina 140cm esteluokkiin saakka. Kansainvälisestikin menestynyt tamma ennätti saada vain kaksi jälkeläistä ennen kuin se jouduttiin lopettamaan, joten sen jälkeläisiä pidetään erittäin suuressa arvossa, Almarenin nimeä kun ei joka sukutaulusa keikistele.
Almarenin tavoin kolmannesta polvesta löytyvät Andrast North sekä Cape Balar ovat saksalaista alkuperää ja enemmälti kotimassaan jalostukseen vaikuttaneita yksilöitä. Caranthirin suvussa nämä nimet ovat kuitenkin mukava harvinaisuus, hollantilaisissa papereissa tähän kaksikkoon törmää yllättävän harvoin.
Hollannin estemaajoukkueessa vuosina 1994-1996 vaikuttanut Caranthirin emä Mitheithel menestyi loistavasti maansa mestaruuskilpailuissa.Tamma muistetaan parhaiten Amsterdamissa järjestetyissä kilpailuista, joissa se taisteli itselleen hienosti kultaa. Maansa rajojen ulkopuolelle tammaa ei viety kilpailemaan, poikkeuksena maajoukkueeseen kuuluessaan, jolloin Mitheithel vieraili muualla Euroopassa.
Varsinainen ylpeyden aihe on nykyään harvinaiseksi käynyt Sirith - Siril Dolmen linja, joka on vanhaa hollantilaista jalostuslinjaa edustava haarauma. Erinomaisen luonteensa hyvin jälkipolville periyttänyt Sirith kisasi aikoinaan 160cm luokissa. Voimakas voitontahto ja erinomainen hyppytekniikka ovat olleet tämän legendan lahja jälkipolville. Kaikista jälkeiläisistään ehkä juuri Dolmen on päässyt urallaan pisimmälle ja saanut kansainvälistä myönnytystä.
Emän puolen suvusta Hirmun tapauksessa löytyy enemmän huippuhevosia, mainittakoon tässä vielä tammakaksikko Calacirya sekä Gilrain, molemmat estekentillä hyvin menestyneitä ja siitoksessa laadukkaita jälkeläisiä maailmaan saattaneita rouvia.
