Kesäkuussa 2007 syntynyt hannover ori Necromancer PB myytiin heti vieroituksen jälkeen Thesrouceen. Maryan hoivissa täyteen mittaan kasvanut ori ennätti omistajansa kanssa kilpailla runsaasti KRJ'n alaisissa kilpailuissa ja käväistä laatuarvostelussa pokaamassa KRJ I palkinnon. Juippi on osoittautunut myös rakenteellisesti hyväksi oriksi, sillä herran meriittilistaa koristavat KRJ laatuarvostelupalkinnon lisäksi YLA 3 ja Champion arvonimi.
Maryan omistuksessa erittäin hyvin menestynyt Juippi ennätti saada seitsemän jälkeläistä, joista tullaan varmasti vielä kuulemaan tulevaisuudessa. Liaisonissa tapahtuneiden asioiden seurauksena orin omistaja joutui kuitenkin palauttamaan Necromancerin kasvattajalleen maaliskuussa 2008. Orin kohtaloa ei totisesti tarvinut kauaa miettiä, sillä Juippi kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini Skurvashin hannover kasvattien joukossa. Vaikka Necromancer onkin niin sanotusti valmis paketti, pyritään herran kanssa vielä parempiin suorituksiin näyttelykehissä sekä korottamaan yleislaatuarvostelupalkinto. Palattuaan Skurvashiin Juippi aloitti uudestaan kisaamisen kouluratsastuksen parissa, sillä ori oli ennättänyt jo siirtyä täysin jalostuspuolelle viime marraskuussa. Juippi on kuitenkin osoittanut nauttivansa kouluratojen kiertämisestä, joten oria tullaan näkemään vielä jonkin aikaa piruetteja pyörähtelemässä.
Varsa-ajoistaan melkoisesti muuttunutta Necromanceria ei tahtonut tunnistaa ujoksi pikkuvarsaksi, joka nyhjötti tiukasti kinni emänsä kupeessa, kun ihmisiä tuli lähelle, sillä täyteen kokoon kasvanut ori on päässyt arkuudestaan eroon täydellisesti. Perusilmeeltään ystävällinen Juippi on tätä myös todellisuudessa, sillä ori ei ole sortunut tähän mennessä sukupuolelleen tyypillisille toiminnoille: Isottelulle, machoilulle tai kiivastelulle. Juippi on melko lässykkä, kun ottaa huomioon, että se on parhaassa iässä oleva orinketale, mutta tallissa ori on yhtä rauhallinen kuin mikäkin vanha ruunanrupukka. Positiivisesta asenteestaan uusia tuttavuuksia kohtaan huolimatta Juippi on aina hieman varpaillaan, kun uusi kasvo astuu sen reviirille, toisin sanoen karsinaan. Päätään ehkä hitusen normaalia korkeammalle nostava Juippi haistelee muukalaista turvallisen matkan päästä sieraimet levällään, korvien pyöriessä kuin ropellit, orin yrittäessä selvittää tunkeilijan tarkoitusperiä. Jos muukalainen osaa odotella hetkisen aikaa aloillaan, Juippi tekee kyllä itse aloitteen hetken epäröinnin jälkeen. Ja kun asiaa oikein ajattelee, ehkä onkin viisaampaa antaa voimakkaan nelijalkaisen tehdä ensimmäinen siirto, turhien väärinkäsitysten välttämiseksi.
Necromancerilla on oma vakituinen hoitajansa, sillä kuten aikaisemmin tuli todettua, ori on hieman hätky uusien tuttavuuksien suhteen. Omaa hoitajaansa kohtaan joskus ehkä liankin tuttavallisesti käyttäytyvä Juippi tunkee päätään kainaloon, kerjäten (makupalojen lisäksi) rapsutuksia. Oikein tyytyväisenä ori lellittelyyn ori laskee päätään, sulkee silmänsä ja ynähtelee tyytyväisenä, kun joku malttaa rapsutella hieman korvantauksia. Juippi on helppo hoitaa ja varustaa niin talikäytävällä, kuin omassa karsinassakin, sillä tutun hoitajan seurassa ori ei ole niin tarkka merkkaamaan omaa yksityisaluettaan.
Näyttelyissä rutkasti kiertäneenä Juippi osaa tallustella kiltisti taluttajansa vanavedessä, ilman sen suurempia kommervenkkejä. Juippi nauttii pitkistä kävelyretkistä maastoon, sillä ainainen koulukiemuroiden vääntäminen tympäisee varmasti silloin tällöin, jolloin pieni metsäretki piristää mukavasti. Tallustelu ei ehkä kuvaa orin käyntiä kovinkaan hyvin, sillä Juipilla on kaunis pitkä askel ja nimenomaan puhdas astunta, pihtikituista ei ole tietoakaan. Tarhassa ori tykkää touhuilla omiaan, eikä niinkään kiinnitä huomiota siihen, mitä aidan toisella puolella tapahtuu. Juipin voi rauhassa tarhata tammojenkin lähelle, mikäli kukaan kyseisistä neitokaisista ei ole kiimassa.
Perusratsastettavuudeltaan Juippi on melko lähellä unelmaratsua, sillä ori vastaa hyvin jo pienenpieniin ja huomaamattomiin apuihin, oria ei siis tarvitse rummutta pohkeilla ja kiskoa ohjista kuin vanhaa ratsastuskoulun luuskaa konsanaan. Necromancer tekee mielellään yhteistyötä ratsastajansa kanssa, sillä ori on sen verran fiksu kaveri, että se on huomannut myötäävän asenteen tuottavan parempaa tulosta kuin vastaanhangoitteleminen joka kulmassa. Necron liikkeet ovat energiset, ja ori pyrkii hyvin eteen, mutta vastaa samalla hyvin kevyeen ohjasotteeseen, tukeutuen esimerkillisen hyvin kuolaimeen.
Esteiden hyppääminen Juipin kanssa on oikeastaan jo jäänyt kokonaan, sillä ori on hyvin arka jaloistaan ja kirjaimellisesti hätääntyy, kun jalka kolahtaa puomiin. Useammin hypystä kieltäytyvä, kuin esteen yli hyppäävä ori saa kylä ratsastajan hermot kireälle vauhkolla asentellaan. Ihan rin kuin ratsastajankin terveyttä ajatellen kenelläkään ei ole enää oikeutta hyppyyttää oria esteillä, sillä arvokkaana jalostus- ja kilpahevosena jalkoihin kohdistuvat vammat tulisivat Juipin kohdalla liian kalliiksi. Lisäksi ori pelkää niin paljon puomien kolahtelua (vaikka ei itse olisi edes puomia pudottanut) että pelkkä ääni saa Juipin tolaltaan ja vauhkoontunen orin rauhoitteluun kuluu yllättävän paljon aikaa.
Neljän aidanpätkän sisäpuolella rauhallinen ja asiaansa keskittyvä Juippi ei ole kuitenkaan se pomminvarma vaihtoehto maastokaveriksi. Juipin jännittyneisyyden huomaa hyvin jo askelluksesta, joka ei ole orille tyypillisen pitkä ja matkaavoittava vaan lyhyt ja sipsutteleva, ihan kuin ori odottaisi joka puskan takaa hyökkäävän pataljoonallisen kasakoita. Vaikka Necromancer nauttiikin metsän rauhasta kun sitä viedään kävelyretkille metsikköön, ratsastajan ollessa satulassa, eikä edellä tietä näyttämässä Juippi osaa olla täydellinen hermokimppu. Ei siinä että ori ei pitäisi metsässä kulkemisesta, mutta se on selvästi sitä mieltä, että koskaan ei voi olla liian varovainen, kun ollaan tuntemattomalla maaperällä.
Kilpahevosena Juippi nauttii kisa-alueen jännittyneestä ilmapiiristä ja sähköisestä tunnelmasta. Eikä ihme, onhan ori saanut verenperintönä niin valmiudet kansallisiin koululuokkiin taistelemaan voitosta, kuin halunsa näyttää omaa osaamista. Juipin ehdottomasti parasta antia tuomareille on sen laukka, sillä ori polkee etuosallaan korkealta, jolloin laukka näyttää vaikuttavlta, mutta myös nopeatempoiselta, joten ratsastajan on varottava, ettei katsojasta Juipin askellus näytä liian holtittomalta kaikesta uljaudestaan huolimatta.
Skurvashin kasvateista tähän asti maailmalla parhaiten menestynyt hannover ori Necromancer PB on lähtöisin upeasta koulusuvusta. Juipin isä Sweet Sensation on kouluratsastuksen saralla hyvin menestynyt ori, jonka suorituksista kouluaitojen sisäpuolella todistaa KRJ III palkinto. Lisäksi Sennu on palkittu Yleislaatuarvostelussa 3 palkinnolla, hyvästä rakenteesta kertoo ktk-III palkinto. Luonteeltaan erittäin ihanteellinen ori on ratsastajaansa kohtaan kuuliainen, kulkee hyvin kuolaimella ja pyrkii toteuttmaan ratsastajansa pyynnöt parhaimpansa mukaan. Juipin lisäksi Sennulla on ennestään viisi jälkeläistä.
Isänisä Grazy Dream on Puolassa syntynyt ori, joka oli alunperin tarkoitettu koulukentille, mutta ori osoitti kuitenkin huomattavasti enenmmän lahjoja estekentille. Harvinaista sinänsä, että koulupainotteisista vanhemmista syntynyt jälkikasvu päätyy esteitä ylittämään, mutta Grazy Dream osoitti tämänkin olevan mahdollista. Este- ja kenttäkisoissa kiitettävästi menestynyt ori on jalostuskantakirjassa AB-palkinnolla.
Pienikoinen mustanruunikko ori Featsure's Lonely on kolmannessa polvessa esiintyvä koulussa ja näyttelyissä hyvin menestynyt miekkonen. Upeasta rakenteesta puhuu puolestaan orin ktk-I palkinto, jälkeläisnäytöt ovat myöskin olleet Leeviksi kutsutulla orilla vahvat. Lähes kaikki orin jälkeläisitä ovat menestyneet hyvin kouluradoilla ja Leevi on yksi ehdottomia Euroopan jalostushevosten kärkinimiä.
Toisin kuin Featsure's Lonely, Miss Hopefull on luonteeltaan kipakka tamma, joka on Leevin tavoin menestynyt hyvin kouluradoilla. Tämä kauniin kimo tamma siirtyi kilpauransa päätteeksi jalostuskäyttöön, jättäen jälkeensä monia erinomaisia jälkeläisiä. Sweet Sensationin emä Lady Bag on menestyneenä kouluratsuna ja hyväsukuisena jalostushevosena tunnettu ruunikko 158cm korkea tamma. Pienikoisen tamman varsoista on aikoinaan käyty kovaa taistelua, sillä Lady Bagin ansiot ja laadukas sukulinja ovat tehneet varsoista suosittua tavaraa. Vaikka tamman on sanottukin olevan rakenteellisesti heikonlainen, on Bagilla silti ktk-III palkintoon oikeuttava rakenne.
Lady Bagin isä Winston Q on kansainvälisesti koulukilpailuissa menestynyt ori, joka on tehnyt kunnioitettavan uran myös siitospuolella. Saksaa kasainvälisen tason joukkuekilpailuissa edustanut Ville lopetti kilpauransa 10-vuotiaana vakavan onnettomuuden seurauksena. Isänemänemä Butterfly Thinker on ruunikko 166cm korkea hannoverilainen, joka on viehättänyt esimerkillisellä luonteellaan ja hyvillä kilpasuorituksillaan. Koulua ja esteitä kilapillut Butterfly menestyi ehkä kuitenkin hieman paremmin esteradoilla, sillä tamma osoitti nauttivansa vauhdikkaasta ja monimuotoisuutta vaativasta rataesteilystä.
Juipin emä, jo edesmennyt Skurvashn asukki, Wayfaerer on aikoinaan kilpaillut aktiivisesti Intermediate II tasolla. Tamman palkintokaappia koristaa KRJ IV palkinto, tosin kerrottakoon, että tamma olisi kyllä parempaakin yltänyt. Farra on periyttänyt loistavasti kouluratsun lahjojaan, sillä Juipin puolisisko Crimson Tear on veljensä tavoin KRJ I palkittu. Jalostuksessa erittäin harkitusti käytetty Wayfaerer sai jälkikasvua kuuden varsan verran, suurin osa näistä varsoista on teetetty Skurvashin kantaorista Darkside Crimsonista.
Wayfaererin isä Anthology on kiivaasta luonteestaan tunnetuksi tullut mustanruunikko hannover ori. Jalostuspuolella heikonlaisesti menestyneellä orilla todettiin kasvain 14-vuotiaana, johon ori lopulta kuoli. Vaihtelevaa menestystä kouluradoilla Intermediate tasolla saavuttanut Anthologyn isä Dead Silence on luonteeltaan melkoinen tuuliviiri. Ori on kuuluisan valkovenäläisen jalostusorin Dreamreaperin varsa, mutta DS ei valitettavasti perinyt isältään menestysorin piirteitä. Rautias 166cm korkea Smithereens löytyy Juipin sukupuusta kolmannesta polvesta. Tämä sirorakenteinen tamma kisasi useammassa eri lajissa, mutta ei koskaan saavuttanut mainittavaa menestystä. Smiley oli luonteeltaan ihailtavan tasainen, tämä piirre ei valitettavasti periytynyt lopulta kovinkaan monista sen jälkeläisistä.
Nemesis on kauniinvärisen karvapeitteensä periyttänyt lähes jokaiselle varsalleen, kuten myös Skurvashin omalle Wayfaererille. Hyvin nuorena ensimmäisen kerran varsonut tamma menestyi erinomaisesti kouluradoilla, mutta tamma ei ole lainkaan tunnettu Länsi-Euroopassa. Ihmekös tuo, kun Nemesis kilpaili ainoastaan Valko-Venäjällä, josta kovinkaan moni puoliverinen ei ole lähtenyt kansainvälistä uraa kokeilemaan hyvästä menestyksestä huolimatta. Wayfaerer linjasta esiin tulevat nimet Desert Incorporel ja Decimation ovat melkoisen mitäänsanomattomia Itä-Eurooppalaisia nimiä.
