Luperca

Nimi: Luperca, Lupu
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 27.05.2011, 9-vuotias (VARL)
Painotus: Esteratsastus
Koulutustaso:Ko: Va B, Re: 150cm
Säkäkorkeus: 166cm
Rotu: Hannover
Rekisterinumero: VH12-011-0271
Kasvattaja: Vermeil Warmbloods, Saksa
Omistaja: Skurvash, VRL-01372

ERJ I



Täyttänyt 4 vuotta 10.12.2011!

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 65 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 0 kpl



Hannover tamma Luperca ei varsinaisesti ollut suunniteltu ostos, sillä olin Saksassa katsastamassa omakätisesti uusinta hankintaani Rhea Silviaa, jonka halusin nähdä omin silmin ennen lopullista ostopäätöstä. Luperca puolestan osui tielleni, kun olin jo poistumassa sakemannien maaperältä. Ruunikko tamma pisti erityisen kovasti hanttiin, kun sitä oltiin lastaamassa lyhyen tauon jälkeen takaisin traileriin erään huoltoaseman pihassa. Auttavaisena hevosmiehenä menin tietysti tarjoamaan apuani hankalan elikon kanssa ja samalla, kun yritimme saada tammaa takaisin koppiin jutustelimme Lupercaa kuljettaneen naisen kanssa tamman historiasta.

Hetken rupattelun jälkeen Lupercasta alkoi paljastua yhtä sun toista, muunmuassa se, että tamma oli kilpaillut rataesteillä, mutta nyt se oli matkalla uuteen kotiin äkillisesti ilmeneen jalkavamman vuoksi. Luperca oli nyt siis menossa seurahevoseksi nuorelle juoksijalle ja minuun iski välittömästi valtaisa säälin tunne, kun ajattelin nuorta hevosta laiduntamassa päivästä toiseen ilman kunnon virikkeitä. Lisäksi vaiva Lupercan jalassa ei ollut vakava, mutta ilmeisesti rahan tulo oli naiselle tärkeämpää, joten toipilas oli saatava nopeasti pois omista jaloista. Sain kalasteltua puheliaalta naiselta selville yhtä sun toista Lupercasta, muunmuassa tamman myyntihinnan, joten saatuamme tamman takaisin traileriin ja juotuamme kahvit huoltoasemalla, tarjosin Lupercasta tuplahinnan. Sain tamman paperit välittömästi kouraani.

Luperca tai tuttavallisemmin Lupu, on luonteeltaan kärsimätön ja toisinaan melko hermoheikkokin tapaus. Kärsivällisyys ei kuulu tämän tamman hyveisiin ja Lupulla pitäisikin olla jatkuvasti jotain virikkeitä, etteivät tamman huonot käytöstavat puskisi esiin. Aamukauroja odotellessa tämä neitokainen on yksi tallin äänekkäimmistä elikoista. Tallimestari onkin hommannut itselleen kasan korvatulppia sen jälkeen, kun Luperca liittyi tallin hevoskaartiin. Kimeästi kiljahteleva tamma onkin kieltämättä melko rasittavaa kuunneltavaa. Lupu ei onneksi ole hoitaessa mitenkään vaativa pakkaus, vaan harjaus, kavioiden putsaus, varusteiden laitto ym. normaalit askareet hoituvat Lupercan kanssa tuosta vain.

Taluttaessa tammalla on toisinaan tapana kokeilla, onko narun päässä roikkuva hoitaja tehtävän tasalla. Lupu saattaa tehdä äkkiarvaamatta nopean kykäisyn, tai peruuttaa rajusti muutamia askeleita testaten näin, kuinka hoitaja reagoi sen tempauksiin. Tamman saa takaisin aisoihin antamalla samalla mitalla takaisin, joten terävä kiskaisu riimunarusta saa tämän temppuilijan yleensä takaisin ruotuun. Lupu ei ole maatalouskoneiden suurin ystävä, joten luonnollisesti tamman on järjestettävä jonkin sortin kohtaus sen saadessa näkökenttäänsä jokin kyseisen kategorian vekottimista.

Ratsastaessa Lupun hölmöilyt tuntuvat kaikkoavan kokonaan. Kun satulaan istutetaan itsevarma ja kokenut ratsastaja, ei Lupercan kanssa ole mitään hätää. Tamma liikkuu kauniisti ja on vastaanottavainen ratsastajansa avuille. Lupercalla on tapana innostua esteistä joskus hieman liikaakin, joten ratsastajan tehtävänä on rauhoitella toisinaan hieman ylikierroksilla käyvää tammaa. Mikäli Lupun antaa paahtaa oman päänsä mukaan, muuttuu tamman muuten tarkka hyppytyyli huolimattomaksi kohellukseksi. Sirorakenteinen tamma on kuin kala vedessä hallikisoissa, sillä Lupulle eivät tiukat käännökset ole temppu eikä mikään. Sarjoilla tämä tamma on osoittanut erityistä lahjakkuutta, sillä tamma onnistuu suoriutumaan esteistä lähes aina puhtaasti.

Lupercan vahvuuksiin ei kuulu trailerissa matkustaminen ja lastaaminen, mutta olemme onnistuneet monien harjoitusten kautta lisäämään tamman itsevarmuutta. Kun tamman lastaamiseen piti ennen varata parisen tuntia aikaa, riittää tänä päivänä puolen tunnin aikavara ja Lupu on turvallisesti trailerissa.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Mercury VII evm
mustanruunikko, 170 cm
ii. Wolf Pit
musta, 169 cm
iii. Potenate
iie. Harebell
ie. Heathberry
punaruunikko, 165 cm
iei. Wild Chervil
iee. Jill's Redbeast
e. Eglantine evm
punaruunikko, 166 cm
ei. Marlowe
ruunikko, 172 cm
eii. Fleawort
eie. Lilac
ee. Marguerite
kimo, 169cm
eei. Darnley
eee. Tudor Rose


i. Mercury VII polveutuu tunnetusta ja paljon arvostusta saaneesta hannoverlinjasta. Mustanruunikon orin syntyessä se nimettiin kuuluisan esi-isänsä Mercuryn mukaan, jonka toivottiin ilmeisesti tuovan varsalle onnea. Valitettavasti vuosien aikana Mercury VII:stä kehittyi arvaamaton, suurikokoinen ori, jota pelkäsivät niin orin hoitajat, omistaja kuin ratsastajakin. Huolimatta aggressiivisesta luonteestaan Mercury oli kuitenkin taitava esteratsu, jonka parhaimpiin tuloksiin voidaan laskea Saksan kansallisten kisojen mestaruudet vuosilta 2002 ja 2003. Jalostuspuolella Mercury ei sen sijaan ole menestynyt, vaikkakin suurin osa orin tämänhetkisistä jälkeläisistä onkin kyvykkäitä esteratsuja.

ii. Wolf Pit menestyi aikanaan kansainvälisillä kilparadoilla keräten omistajalleen sievoisen voittosumman, vaikkakin Wolf Pitilta jäivätkin uransa merkittävimmät kilpailut voittamatta. Luonteeltaan musta piirtopäinen ori oli energinen, mutta tasainen, eikä se muistuttanut lainkaan huonotapaista jälkeläistään Mercurya. 169cm korkea Wolf hyväksyttiin hannoverien kantakirjaan vasta yhdeksänvuotiaana, mistä johtuen orin jälkeläismäärä on jäänyt suhteellisen pieneksi.

iii. Potenatea voidaan helposti tituleerata yhdeksi merkittävimmistä hannovereista, joita on koskaan Saksassa syntynyt. Punaruunikko ori lupasi paljon nuorena, kun se läpäisi kolme ja viisivuotiaana kolmenkymmenenpäivän oritestit. Viisi vuotiaana Potenate keräsi ikäluokkansa ylivoimaisesti parhaat pisteet esteosuudesta ja kaikkienaikojen tilastossakin se sijoittuu kymmenen parhaan joukkoon. 168cm korkean orin aloitettua kilpauransa se eteni käytännössä voitosta voittoon aina kansainväliselle tasolle saakka. Potenaten tavamerkiksi muodostuivat päätä huimaavan nopeat uusintaradat sekä omintakeinen, aropupumainen, hyppytyyli.

iie. Harebell syntyi Sveitsissä, mistä tamma kulkeutui ison hevosautollisen mukana kuusivuotiaana Saksaan. Luonteeltaan tummanruunikko, 162cm korkea, Harebell oli säyseä ja nöyrä, mikä johtikin siihen, että tamma sai kohtalotovereitaan parempaa kohtelua. Saksassa Harebell kiersi omistajalta toiselle ja vaikka sen saama kohtelu ei aina ollut hyvää, säilytti tamma siltikin lempeän luonteensa. Harebellin viimeiseksi kodiksi jäi franfurtilainen valmennustalli, jossa asuessaan tamma varsoi kerran Potenate -orista.

ie. Heathberry varsoi ensimmäisen kerran neljävuotiaana, jonka jälkeen tamma myytin taloudellisista syistä Heatroadin siittolasta nuorelle kilparatsastajalle Katrine Blutille. Punaruunikko tamma starttasi ensimmäisissä kilpailuissaan kuusivuotiaana ja kisasi Katrinen kanssa kolmisen vuotta 120cm esteillä, ennen kuin kaksikko siirtyi kansalliselle tasolle. Pirteä, 165cm korkea, Heatberry oli nopea ratojen suorittaja ja Katrinen omien sanojen mukaan helppolukuisin hevonen, jolla hän oli ratsastanut. Valitettavasti Saksan mestaruuskisoissa uusintaradalla Heatberry tuli kolmoissarjan viimeiseltä esteeltä huonosti alas, jolloin tamman vasemman etusen sääriluu napsahti poikki. Heatberry jouduttiin lopettamaan samantien ja myöhemmin selvisi, että etenkin tamman emälinjassa oli ollut vastaavanlaisia tapauksia ja ilmeisesti suvussa oli paljon luustovikoja. Heatberryn kohtaloksi koituikin suurempiin estekorkeuksiin siirtyminen, sillä hento luusto ei kestänyt niin valtavaa rasitusta.

iei. Wild Chervil menehtyi kotitallillaan kahdeksantoistavuoden iässä. Mustanruukikko, 170cm korkea, ori kilpaili aikanaan 140cm esteillä kohtalaisella menestyksellä ja astui kaikkiaan nelisenkymmentä tammaa. Syy orin niinkin korkeaan jälkeläismäärään oli sen hyväksyminen hannoverien ja oldenburgien kantakirjaan nelivuotiaana sekä se, että Chevrilin asuinalueella ei ollut muita merkittäviä oreja kilpailemassa tammoista. Chevril astuikin erityisen monta Heatroadin tammaa, sillä siittolan omistajat käyttivät pääasiassa oman lähialueensa oreja. Luonteeltaan Chevril oli leikkisä, varsamainen kujeilija, minkä epäillään olevan yksi syy siihen, miksi ori ei menestynyt kovinkaan kaksisesti kilparadoilla.

iee. Jill's Redbeast tai lyhyemmin Redi, oli punarautias 163cm korkea hentorakenteinen hannovertamma, joka hankittiin aikanaan Heatroadin siitoolaan siitostammaksi. Itävallasta alunperin lähtöisin ollut Redi oli luonteeltaan rauhallinen, vaikkakin tammahormoonit aiheuttivat toisinaan käytöksessä esiintyvää ärhäkkyyttä. Redbeat varsoi kaikkiaan kahdeksan kertaa, kunnes viimeisimmän varsan jälkeen tamman kunto yhtäkkiä romahti. Muutama päivä varsan syntymästä Redi lakkasi jopa liikkumasta ja ainut mitä tamma teki, oli makaaminen karsinan nurkassa jalat oikosenaan. Koska Redin tila ei tuntunut kohentuvan, tamma lopetettiin ja varsa totutettiin sijaisemään. Redbeastin avauksessa selvisi, että tammalla oli useita murtumia lantiossa ja selän alueella, minkä useat varsomiset olivat aiheuttaneet.

e. Eglantine on yksi Vermeil Warmbloodsin kasvattamista ja omistamista siitostammoista. Luonteeltaan punaruunikko tamma on hätäinen ja herkkä, minkä vuoksi se ei alkujaan soveltunutkaan kilpahevoseksi niin kuin alunperin oli suunniteltu. Muutaman epäonnisen kisakokemuksen jälkeen, jotka päättyivät hylkäämisiin Eglantinen kieltäydyttyä hyppäämästä haaveet kisahevosen urasta haudattiin. Rakenteeltaan sulavalinjainen "Ellie" menestyi kuitenkin näyttelykehissä ja se on muunmuassa valittu vuoden tammaksi ja useissa kovatasoisissa näyttelyissä saanut näyttelyiden parhaan hevosen tittelin. 166cm korkean tamman viidestä jälkeläisestä parhaiten on menestynyt kenttäratsastuksessa kunnostautunut tamma Egletarine, joka sijoittui viime vuonna toiseksi Saksan kenttäratsastuscupin rankingissa.

ei. Marlowe syntyi Yhdysvalloissa, jossa suurikokoinen ruunikko kilpaili hyvällä menestyksellä 150cm esteluokissa. Kansainvälisen tason kilparatsua Marlowesta ei koskaan tullut, mutta orin parhaana tuloksena voitaneen pitää Kentuckyn osavaltion mestaruuskilpailuiden viidettä sijaa. Luonteeltaan rehti ja yhteistyöhaluinen Marlowe herätti paljon huomiota kilpailuissa, niin suuren kokonsa kuin taistelijaluonteensakin ansiosta. Marlowen kilpauran päätyttyä jännevammaan kolmetoistavuotiaana ori tuli myyntiin ja ostajaksi valikoitui lopulta saksalainen hevoskasvattaja Anton Hummer. Saksassa Marlowe astui kolmisenkymmentä tammaa ja orilla on muutamia jälkeläisiä myös meren takana Jenkeissä.

eii. Fleawort tuli aikanaan tunnetuksi yhdysvaltalaisen huippuratsastajan Matthew Morrisonin ykköshevosena. Pikimusta Fleawort aloitti kilpauransa kuusivuotiaana ja jo vuotta myöhemmin se nähtiin ensimmäisen kerran kansainvälisillä kilparadoilla. Etenkin Euroopassa nopea uusintaratojen kuningas tuli tunnetuksi ja monet hevosmiehet pistivät orin nimen muistiin tulevaisuuden varalle. Valitettavasti 172cm korkea Fleawort ei kisauransa loputtua saanut jalostuslupaa Yhdysvaltojen ulkopuolelle ja kotimaassaankin se jäi monien kirkkaampien tähtien varjoon.

eie. Lilac on yksi yhdysvaltojen kuuluisimman hannoverlinjan vesa. Luonteeltaan tulinen tummanruunikko aiheutti Cartacon siittolassa päänvaivaa häijyllä käyttäytymisellään ja tammaa hoidettiinkin usein suojahanskat kädessä puremisvammojen estämiseksi. Nurjasta luonteestaan huolimatta Lilac on kuitenkin onnistunut siitostammana, sillä sen yhdestätoista jälkeläistä kahdeksan on hyväksytty rodun kantakirjaan. Lilacin menestynein jälkeläinen on ilmanmuuta kuusinumeroisen summan kisaurallaan tahkonnut ori Liliacon.

ee. Marguerite on niin kutsuttu maatiassukuinen hannovertamma, joka oli pitkään hevosia harrastaneen nuoren saksalaisnaisen omistuksessa. Marguerite kilpaili satunnaisesti helpoissa koulu- ja esteluokissa ja Vermeil Warmbloodsin tallimestari kiinnitti siihen ensimmäistä kertaa huomiota tamman kisatessa 100cm luokassa Vermeilin läheisyydessä sijaitsevalla ratsastuskoululla. Magueriten hyvä liike ja harmoninen suorittaminen tekivät tallimestariin vaikutuksen ja myöhemmin kimo tamma myytiin Vermeiliin soveliaaseen hintaan. Uudessa kodissaan Marguerite pääsi jatkamaan sukuaan ja hyvän luonteensa ansiosta tammaa käytettiin varsattomina vuosinaan treenikaverina nuorille, kilpaileville hevosille.

eei. Darnley eli ensimmäiset elinvuotensa Bremenin lähettyvillä sijaitsevalla valmennus- ja kilpatallilla. Luonteeltaan orimainen ja machoileva Darnley ruunattiin ennen kuin se täytti neljä vuotta luonteen tasoittamiseksi. Tätä ennen ori ennätti kuitenkin astua vahingossa samalla tallilla asuneen hannovertamman Tudor Rosen, kun Darnley karkasi tamman kanssa samalle laitumelle. Ruunaamisensa jälkeen Darnleyn luonne rauhoittui ja se myytiin läheiselle ratsastuskoululle tuntiratsuksi. Darnley loisti uudessa kodissaan, ollen yksi osaavimmista ratsuista, jolla useat tuntiratsastajat kisasivat tallilla järjestetyissä pienissä koulu- ja estekilpailuissa. 166cm korkean kimon orin suosioon vaikutti myös sen kaunis, hopeinen väritys, joka viehätti erityisesti ratsastuskoulun nuorempia tuntilaisia.

eee. Tudor Rose varsoi ensimmäisen kerran neljä vuotiaana, kun Darnley -ori pääsi astumaan sen vahingossa. Tuolloin myös vaaleanrautiaan tamman tulevaisuuden suunnitelmat menivät uusiksi, sillä Rose oli tarkoitus myydä paikalliseen valmennuskeskukseen vuokrahevoseksi. Kantavana oleva tamma oli kuitenkin hankala saada kaupaksi, kunnes sen osti lopulta Stuttgartilainen perijätär siskonpojalleen ajanvietteeksi. Alkuun poika oli erittäin innostunut energisestä, kouluttamattomasta Tudor Rosesta, mutta tamman luonteen kääntyessä hankalaksi huonosta koulutuksesta johtuen hiipui pojankin into ratsastusharrastukseen. Tudor Rose sai olla pitkään omissa oloissaan ja paljosta laiduntamisesta tamma lihoi ja kärsi useista kaviokuumeista, ennen kuin se oli lopulta lopetettava kahdeksanvuotiaana.



Jälkeläiset

Syntynyt Nimi Isä
ori 11.01.2012 Lupercus PB Rasputin GER
tamma 07.05.2012 Rhaella PB Rasputin GER
ori 01.03.2013 Criostoir PB Crixus
ori 01.01.2014 Isidorus PB Imhotep

NJ näyttelyt (vain sertit)


Pvm. Paikka Laji / Jaos Tuomari Sijoitus
00.00.0000 paikka NJ tuomari serti


ERJ Kisat (65 sijoitusta)



Pvm. Paikka Laji / Jaos Luokka Sijoitus
23.01.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 2/30
23.01.2012 Wincare ERJ 150cm 5/30
27.01.2012 Land of Cannabian ERJ 150cm 5/50
28.01.2012 Ride Club Gringsted ERJ 130cm 3/40
28.01.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 1/30
28.01.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 1/30
29.01.2012 Land of Cannabian ERJ 150cm 3/50
01.02.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 2/30
02.02.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 3/30
03.02.2012 Ravenhook Stables ERJ 150cm 5/30
03.02.2012 Malkamäki ERJ 90cm 5/50
03.02.2012 Brescon Showjumpers ERJ 140cm 3/30
05.02.2012 Malkamäki ERJ 80cm 6/50
07.02.2012 Bairdon ERJ 120cm 3/40
09.02.2012 Land of Cannabian ERJ 150cm 2/50
11.02.2012 Tuulenkaato ERJ 100cm 4/50
12.02.2012 Tuulenkaato ERJ 100cm 3/50
13.02.2012 Cheval Delamer ERJ 150cm 5/50
14.02.2012 Tuulenkaato ERJ 100cm 5/50
16.02.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 1/30
18.02.2012 Immortelle Park ERJ 130cm 6/60
19.02.2012 Infinity ERJ 130cm 2/40
20.02.2012 Immortelle Park ERJ 140cm 1/60
22.02.2012 Infinity ERJ 130cm 1/40
22.02.2012 Infinity ERJ 140cm 2/40
22.02.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 4/30
23.02.2012 Champion Talli ERJ 120cm 1/43
25.02.2012 Heijastus ERJ 150cm 5/40
22.02.2012 Cheval Delamer ERJ 100cm 4/50
26.02.2012 Infinity ERJ 140cm 2/40
28.02.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 4/30
02.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 2/30
03.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 4/30
04.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 5/30
04.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 4/30
05.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 2/30
05.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 1/30
05.03.2012 Zurück ERJ 140cm 3/29
06.03.2012 Immortelle Park ERJ 150cm 4/43
07.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 5/30
07.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 1/30
08.03.2012 Immortelle Park ERJ 150cm 4/43
12.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 2/30
14.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 3/30
14.03.2012 K Gård ERJ 150cm 1/89
18.03.2012 Heijastus ERJ 140cm 1/40
23.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 5/30
23.03.2012 Pyrr Warmbloods ERJ 150cm 8/100
24.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 1/30
24.03.2012 Bohelia ERJ 150cm 2/30
25.03.2012 Bohelia ERJ 150cm 1/30
29.03.2012 Lyne Stud ERJ 150cm 7/60
29.03.2012 Dark Side Trakahners ERJ 150cm 2/30
29.03.2012 Lime ERJ 150cm 4/40
31.03.2012 Wincare ERJ 150cm 1/30
01.04.2012 Heijastus ERJ 150cm 2/40
02.04.2012 Wincare ERJ 150cm 2/30
03.04.2012 Krofnock Ranch ERJ 150cm 1/30
07.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 3/30
13.04.2012 Wincare ERJ 150cm 4/30
15.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 3/30
20.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 6/50
22.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 2/30
25.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 3/30
27.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 1/30


Päiväkirja

15.12.2011 - Hannovertamma Rhea Silvia oli muuttanut Skurvashiin vain päiviä ennemmin Lupercaa. Kaartaessani tallipihaan nieleskelin hetken, sillä tiesin saavani aikamoisen höykkyytyksen tuodessani taas uuden tamman tallin. Ja kaiken lisäksi vielä jalkavikaisen sellaisen. Huono ostos tai ei, Luperca oli jo ostettu, joten ei auttanut muu kuin ottaa hermostunut tamma ulos autosta. Pihalle oli kertynyt kiitettävästi väkeä seuraamaan uuden tulokkaan saapumista, mutta onnekseni en nähnyt tallin toista omistajaa, kun vilkaisin pikaisesti väkijoukkoa.

Jouduin jättämään Lupercan väliaikaisesti varsomiskarsinaan, sillä uusimmalle tulokkaalle ei kukaan ollut vielä valmistellut karsinaa. Jätettyäni Lupercan mutustelemaan heiniä hiippailin toimistoon viedäkseni tamman paperit mappiin talteen. Luulin jo päässeeni pälkähästä, mutta Abyss oli osannut odottaa minua. Jo ilmeestä näin, ettei hän on ollut tyytyväinen heräteostookseni ja kiskaistuaan Lupercan paperit kädestäni ja katseltuaan niitä hetken Abyss päästi helvetin irti. Sain aikamoiset haukut hankittuani tamman niin hätiköidysti ja tottahan sivulauseessa vilahti maininta Lupercan jalkavammasta. Olisin ilmeisesti saanut jo Lupercan sukutaulua vilkaisemalla selville, että hevosta ei olisi kannattanut ostaa, kun "koko isälinjan sakki oli luustovikaisia muuleja". Huudon loputtua tuumein, ettei pieni viskiryyppy olisi pahitteeksi. Epäilemättä myös rakkaalle liikekumppanillenikin maistuisi tujaus terävää.

04.01.2012 - Lupercan ollessa vielä toipilaana loukkaantuneen jalkansa takia, yritin kovasti keksiä tammalle kaikenlaisia virikkeitä. Tiesin, että Lupu oli haastava saada traileriin, joten pyysin muutamaa tallityöntekijää avukseni harjoittelemaan traileriin nousua. Luperca aavisti heti kopin nähtyään, mitä olimme suunnitelleet sen pään menoksi ja kieltäytyi liikahtamastakaan. Ensimmäinen kymmenminuuttinen tuhraantuikin siihen, kun yritimme saada kovapäistä tammaa astumaan edes yhden askeleen lähemmäs traileria. Lopulta, kun Luperca suostui liikkumaan, se kiemurteli kuin mikäkin rantakäärme kivikossa yrittäen parhaansa mukaan väistellä trailerin ramppia. Tunnin kestäneen taistelun jälkeen saimme viimein Lupun ensimmäistä kertaa kävelemään ramppia ylös. Olimme jättäneet trailerin sivuoven auki, jottei koppiin käveleminen tuntuisi tammasta niin ahdistavalta, kun edes pieni kaistale kopin etuosaa olisi avoinna. Palkitsin Lupercan hyvästä käytöksestä muutamalla omenen palalla ja hetken seisotuamme paikoillamme annoin Lupulle luvan peruuttaa ramppia alas. Tamma tuli ramppia alas lähes puolijuoksua, kuten aina, mutta nyt en jaksanut kiinnittää siihen huomiota. Tamma olisi saatava kävelemään traileriin vielä pari kertaa uudestaan, ennen kuin voisimme lopettaa harjoittelut tältä päivää.

23.01.2012 - Dark Side Trakehnersin lämmittelyalueella kävi kova kuhina. Olin kuljettanut Lupercan Saksaan viikko sitten hiomaan sen hyppytekniikkaa paremmaksi ja tottakai saamaan huippuhyviä ohjeita saksalaisilta estevalmentajilta. Tamman ensimmäiset kilpailut Skurvashin väreissä olivat käsillä, enkä tiennyt kumpi meistä oli hermostuneempi, minä vai tamma. Luperca tosin tuntui olevan enemmänkin innoissaan kisapaikan kiihkeästä tunnelmasta, kun minusta taas tuntui, että vatsassani kiemurteli sangollinen ankeriaita.

Radalta poistuessamme en voinut olla kuin tyytyväinen. Luperca oli tehnyt lähes täydellisen suorituksen ja olimme selvittäneet tiemme uusintakierrokselle. Lupercasta oli radan loppupuoliskolla paistanut läpi innokkuus ja kärsimättömyys, mutta olin saanut pidettyä tamman aisoissa. Hidastin tamman ravin käyntiin ja suunnistimme kohti lämmittelyaluetta odottamaan vuoroamme uusintaan.

Meitä ennen uusintaradalla oli jo käynyt viisi ratsukkoa. Kaksi niistä oli tehnyt melkoisia virheitä radalla, joten en uskonut niistä olevan meille vastusta. Toisaalta, kolme muuta ratsukkoa oli tehnyt puhtaan radan ja etenkin hyvän ajan kellotauluun paukuttanut RAW Depardieu huolestutti minua. Luperca tuntui kuitenkin olevan tehtävänsä tasalla ja kun kovaäänisistä kuulutettiin meidän vuoromme, lähti Luperca korvat hörössä kohti areenaa.

Perusradalla esteitä oli ollut kaikkiaan neljätoista, mutta uusintaan oli jätetty vain kahdeksan. Tutustuessani uusintarataan olin pannut merkille, että oikoreittejä oli lähes mahdoton suunnitella, lukuunottamatta viimeiselle esteelle tehtävää kaartoa heti pystyesteen jälkeen. Kurvin pitäisi tosin olla äärimmäisen tiukka, joten epäilin, etten lähtisi vaatimaan Lupercalta niin hirmuista suorittamista heti sen ensimmäisissä kisoissa.

Etenimme radalla hyvässä tahdissa ja Lupu tuntui nauttivan uusintaradan avaruudesta. Tamma painoi koko ajan ohjille, pyytäen lupaa saada lisätä vauhtiaan. Toiseksi viimeiselle esteelle tulimmekin jo niin kovassa vauhdissa, että epäilin puomien kolahtavan maahan. Pystyesteen puomit heiluivat hetken kannattimillaan, mutta pysyivät siitä huolimatta paikoillaan. Emme tosin voineet enää oikaista viimeiselle esteelle, joten annoin Lupulle vapaat ohjat ja tamma ampaisi täyteen vauhtiin. Juuri ennen ponnistusta viimeiselle esteelle tein pari rajua puolipidätettä ja Luperca ponnisti esteelle ylittäen sen hyvällä ilmavaralla. Aikamme oli hyvä, mutta valitettavasti viimeisenä uusintaan osallistunut Fluchtversuch teki muutaman sadasosan nopeamman puhtaan radan ja lopullinen sijoituksemme Lupercan kanssa oli toinen sija. En kuitenkaan voinut olla pettynyt suoritukseen ja ensimmäisiksi yhteisiksi kilpailuiksi nämä karkelot olivat menneet aikalailla nappiin.

14.07.2012 - Yritin parhaani mukaan saada harjattua tallikäytävällä puolelta toiselle heiluvaa tammaa. Luperca osasi olla todella raivostuttava sille päälle sattuessaan ja aavistelin, että tänään neidillä olisi tosiaan "yksi niistä päivistä". Toukokuussa varsonut Luperca tuntui olevan jälleen kiimassa ja epäilykseni vahvistivatkin hetken päästä alkava tamman kimakka kitinä. Ilmeisesti Lupu oli kuullut ulkona talutettavan Rasputinin äänet, joihin tamma kiihkeästi yritti vastata.

Saatuani Lupun viimein huolitellun näköiseksi, nakkasin tammalle varusteet niskaan ja suunnistin sen kanssa pihalle. Ulkona oli kuuma ja lämpömittari huiteli luultavimmin kolmenkymmenen celsiusasteen tuntumassa. Luperca kenkkuili minkä ennätti ja emme olleet päässeet kuin vasta puoleenväliin matkalla ratsastuskentälle, kun tamma oli jo hiestä läpimärkä. Minäkin hikoilin yrittäessäni pidellä riuhtovaa sekopäätä ohjaksista ja luovutin lopulta, kun voimakas tamma kiskaisi minut perässään lähimmälle ruohotuppaalle. Lupercan mutustaessa vihreää kipusin nopeasti satulaan ja kiittelin itseäni järkevästä ratkaisusta, kun olin tajunnut säätää jalustinhihnat oikean pituisiksi jo tallissa. Terävä nykäisy ohjista ja napakat pohkeet Lupun kylkiin saivat tamman pingahtamaan pois heinän ääreltä. Tänään tamma saisi tosissaan tehdä töitä ansaitakseen iltakauransa.

30.05.2013 - Reilu vuosi sitten kisakentiltä sivuun siirretty Luperca on pysynyt kohtalaisen hyvässä kunnossa, vaikkakin tamman keskivartaloon on päässyt kertymään muutamia ylimääräisiä kiloja. Osasyynä on varmasti aktiivisen treenaamisen lopettaminen sekä se, että tallityöntekijät tapaavat hemmotella Lupua kaikenmaailman herkkupaloilla. Toisaalta, katsoessani tamman saavutuksia en voi kieltää, etteikö mustana hevosena talliin muuttanut ruunikko olisi herkkupalojaan ansainnut.

Lupercan ensimmäinen varsa, Lupercus, on menestynyt loistavasti kilparadoilla Senin ratsastamana. Kahdeksan varsan isä on palkittu muunmuassa ERJ I, YLA 2, HANN II ja ERL II palkinnoilla. Orin jälkeläiset ovat lupaavia ja olenkin muutamaan kertaan miettinyt astuttavani jonkun tammoistani Lupercan pojanpojalla Lupin Woodsilla. Lupercus ei ole tosin ainut Lupercan hyvistä jälkeläisistä, sillä sen täyssisar Rhaella on menestynyt niin ikään rataesteillä kiitettävästi. Alkuun olin hieman huolissani siitä, tulisiko tammavarsasta emänsä kaltaista kiintotähteä, mutta tulevaisuus Rhaellan kohdalla näyttää hyvältä. Lupun kuopus sen sijaan myytiin Kingsvalleyhin ja alkuun luulimme kaikki, että Crixuksen jälkeläisestä tulisi tamma. Toisin kuitenkin kävi ja Kingssiin muutti komea ruunikko orivarsa Criostoir, jolle odotan samanlaista menestystä kuin Lupercan vanhimmalle orijälkeläiselle Lupercukselle.



virtuaalihevonen - a sim-game horse
Kuvat © Jos Houwen