Czar Mortimer

Nimi: Czar Mortimer
Sukupuoli: Ori
Syntynyt: 02.11.2011, 16-vuotias (VARL)
Painotus: Esteratsastus
Koulutustaso: Ko: He A, Re: 160cm
Säkäkorkeus: 174cm
Rotu: Hannover
Rekisterinumero: VH12-011-0432
Kasvattaja: Czar Showjumpers
Omistaja: Skurvash, VRL-01372

ERJ I
YLA 1

Täyttänyt 3 vuotta 02.11.2011, sitten ikääntyy VARL:n mukaan

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 68 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 0 kpl



Mortimer on tallin kruununjalokiven, Ophidian Morfinin, pojanpoika ja ori jatkaa näin ollen Mordalfuksen kautta hienoa isälinjaa, jonka kantaorina on Bellicosen legendaarinen hannoverilainen Extase CX. Olimme haaveilleet jo pitkään Mordalfuksen orivarsasta, mutta valitettavasti omille tammoillemme ei ollut siunaantunut sopivaa yksilöä. Onneksemme yhteistyötallimme Czarin Iluminada -tamma oli astutettu Mordalfuksella ja maailmaan putkahti komea orivarsa. Teimme pikkuisesta heti varauksen ja kasvettuaan luovutusikäiseksi Mortimer kiikutettiin Skurvashiin.

Mortimer on ilman muuta perinyt sukunsa jo kuuluisaksi tulleen hankalan luonteen. Vaikka ori on hyvin koulutettu, jaksaa se silti huudella tallissa niin toisille oreille, hoitajille kuin ulkona liikutettaville tammoillekin. Karsinassaan Mortimer on rauhaton, eikä orin hoitaminen ilman kunnollista sitomista onnistu. Kaikki syötäväksi kelpaava on myös poistettava karsinasta hoitotoimenpiteiden ajaksi, mikäli haluaa, että hommasta tulee joskus valmista. Jos karsinaan jää heinänkorsikaan, on Mortimer välittömästi sen kimpussa ja ori häärää ympäri karsinaa etsien lisää syötävää. Hoitaja jää tässä vaiheessa monesti jalkoihin.

Orin perushoitaminen on toisinaan yhtä tuskaa ja fiksumpi hoitaja viekin Mortimerin tallikäytävälle laitettavaksi silläkin uhalla, että herra kiljuu äänensä käheäksi, kun kaikkea liikkuvaa pitää haastaa tappeluun. Varusteiden laitto orille sujuu helposti, jos tietää muutaman niksin etukäteen. Mortimer ei aina tahdo avata suutaan, kun sille tarjoaa kuolaimia, mutta omenan palan kanssa tarjottu rautapala uppoaa hyvin. Herkuilla lahjominen ei tietystikään ole paras ratkaisu, mutta Mortimer on onneksi niin timmissä kunnossa, ettei muutama omenan viipale aiheuta päänvaivaa ylimääräisillä kiloilla. Satulavyötä kiristäessä Mortimer tapaa pullistella minkä ennättää ja nopealiikkeinen hoitaja saa vyön kiristettyä yleensä ensimmäiseen reikään. Loput on kiristettävä vasta kentällä, kun Mortimer on kävellyt hetkisen aikaa, eikä se ennätä pullistella. Erityisen huonolla tuulella ollessaan Mortimer saattaa näykkiä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ori haukkaisi kenenkään päätä irti. Varmuuden vuoksi kannattaa kuitenkin käyttää suojahanskoja Mortimerin kanssa touhutessa.

Päästyämme selville Mortimerin luonteenlaadusta epäilimme, että ori olisi yksi vaikeimmista hevosista saada traileriin sisälle. Epäilyksemme osoittautuivat kuitenkin niin vääriksi kuin mahdollista, tosin aivan riskitöntä puuhaa Mortimerin laittaminen kuljetuskoppiin ei siitä huolimatta ole. Ensimmäistä kertaa kun tummaa oria oltiin lastaamassa traileriin taluttaja käveli sen edellä ramppia ylös näyttäen esimerkkiä. Kukaan ei osannut odottaa, että Mortimer juoksisi rampin ylös ja pysähtyisi vasta, kun tuntisi trailerin tasaisen lattian kaikkien jalkojensa alla. Taluttajaksi lupautunut tyttö jäi aika pahasti Mortimerin jalkoihin ori lähdettyä harppomaan ramppia ylös. Jotta vastaavilta vahingoilta säästyttäisiin, kukaan ei enää mene Mortimerin edellä traileriin. Orille annetaan vain reilusti narua ja se juoksee omin päin sisälle koppiin.

Niin eläinlääkäri kuin kengittäjäkin ovat tulleet huomaamaan, ettei Mortimer ole heidän helpoin asiakkaansa. Molemmat huokailevat yleensä syvään kuulleessaan, kenen kavioita tai hammaskalustoa joutuvat katsomaan, sillä Mortimerilta puuttuu täysin kunnioitus auktoriteetteja kohtaan. Kengittäjä pääsee näistä kahdesta monesti helpommalla, sillä nopea vanhojen kenkien irrotus ja uusien iskeminen tilalle ei saa Mortimeria vielä menettämään hermojaan. Jos vain osaa olla nopea. Eläinlääkärimme taas tuntuu suosivan tumman oriimme kanssa suuria määriä rauhoittavia, joita hän pumpaa testosteronipakkauksemme täyteen heti, kun ensimmäiset kapinoinninmerkit pulpahtavat pintaan. Erityisesti silloin, kun lekurin pitäisi tutkia Mortimerin suuta, viisainta on tosiaan tropata ori niin pilveen, että uhka katkenneista sormista on häviävän pieni.

Ratsastaessa Mortimer on reipas liikkuja, mutta orille on oltava jatkuvasti puuhaa, jottei se keksi omaa kivaa. Alkuunsa ori vei ratsastajiaan kuusi nolla kentällä, heitellen komeita pukkisarjoja ja kiihdytellen kentän päästä päähän ratsastajan roikkuessa henkensä kaupalla orin niskavilloissa kiinni. Jo alkukäyntien aikaan Mortimerin kanssa on hyvä tehdä kaikenmaailman perusharjoituksia kuten pysähdyksiä, peruutuksia ja voltteja. Sekään ei aina riitä, vaan kyllästyessään puuduttavaan, samaa rataa kulkevaan ohjelmaan alkaa pään viskominen ja kuolainten pureskelu välittömästi. Mortimerin valmennusohjelma on ehkä tallin monipuolisin, sillä orilla ei viikko-ohjelmassaan ole kahta samanlaista päivää. Ori rakastaa maastoilua esteiden ohella ja siksi sillä vedetäänkin toisinaan erittäin rankkoja lihaskuntoharjoituksia mäkisessä maastossa.

Tallipihan ulkopuolella Mortimer on selvästi säyseämpi ratsu, eikä se säiky pusikosta pakoon pingahtavaa jänöjussia tai kovaäänisiä maatalouskoneita, joita toisinaan osuu maastoreitin varrelle. Ainut miinuspuoli maastoilemisessa on se, että Mortimerin kanssa ei voi olla toinen ratsukko mukana. Toisen orin kanssa tulisi välittömästi riitaa ja tamman ollessa mukana saisi ratsastaja keskittyä yksinomaan siihen, ettei Mortimer olisi yhtenään turpa tamman takamuksessa kiinni. Mortimerin epäsosiaalinen käytös tulee muistaa myös silloin, kun sitä lähdetään viemään ihmisten ilmoille. Kaikkeen liikkuvaan ja hengittävään kannattaa varmuuden vuoksi pitää terveellinen hajurako, ettei Mortimer saa päähänsä toisen terveydelle haitallisia ajatuksia.

Esteillä Mortimer on rohkea suorittaja, joka hyppää esteen vauhdista kuin vauhdista. Jo huomatessaan, että päivän ohjelmaan kuuluu treenit esteillä ori valpastuu ja tuntuu paisuvan kokoa kuin pallokala. Korvat höröllä ja sieraimet levällään pärskivä ori tepastelee hauskan näköisesti, mutta tosiasiassa ratsastaja saa hikikarpalot otsalla valuen pidätellä kuumakallea, jottei tämä rynnistäisi omin päin koko esterataa läpi. Orilla on hyvä hyppytekniikka, se on suuresta koostaan huolimatta notkea ja liukasliikkeinen ja tuntuu lisäksi perineen isältään lyhyen ponimaisen laukka-askeleen. Näistä positiivisista ominaisuuksistaan huolimatta Mortimer on kuin nuori varsa kevätlaitumilla estemeren seassa ja ratsastajan vastuulle jää hienosäätää menoa ja tehdä ohjelmanumerosta katselemisen arvoinen kokemus.

Sukutaulu ja -selvitys

i. VIR MVA Ch Mordalfus
ERJ I, YLA 1
ii. Ophidian Morfin ITH
ERJ I, YLA 2
iii. VIR MVA Ch Extase CX ERJ I, YLA 2
iie. Paladin's Vampire Hunter ERJ I, YLA 3
ie. Illuminati PB
ERJ I, YLA 2
iei. Grove GER ERJ I, KTK II, YLA 2
iee. Carnival of Lust ERJ I, YLA 2
e. Czarina Iluminada
ERJ I
ei. Czar Verdauga
eii. Verminaard
eie. Silvamord
ee. Czarina Illusia
eei. Solostaran
eee. Iridal

Jälkeläiset

Syntynyt Nimi Emä
ori 15.06.2012 Mordecai PB Mortifera PB
tamma 04.10.2012 Morwen PB Narsil PB
ori 01.02.2013 Czar Morfer Czarina Septa

NJ näyttelyt (vain sertit)


Pvm. Paikka Laji / Jaos Tuomari Sijoitus
00.00.0000 paikka NJ tuomari serti


ERJ Kisat (68 sijoitusta)



Pvm. Paikka Laji / Jaos Luokka Sijoitus
02.11.2011 Skuravsh ERJ 150cm 3/22
02.11.2011 Skuravsh ERJ 160cm 2/20
04.11.2011 Karon Kisat ERJ 150cm 2/30
04.11.2011 Karon Kisat ERJ 160cm 4/30
04.11.2011 Skurvash ERJ 160cm 2/20
04.11.2011 Ravenhook Stables ERJ 150cm 5/30
05.11.2011 Wyonn Sportpaarden ERJ 130cm 5/40
07.11.2011 Riiviöt ERJ 100cm 3/50
08.11.2011 Dooran Kisatoiminta ERJ 160cm 4/40
09.11.2011 Duren ERJ 90cm 1/30
11.11.2011 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 1/30
13.11.2011 Glendale ERJ 140cm 3/30
14.11.2011 Goldmoor ERJ 120cm 3/30
18.11.2011 Dooran Kisatoiminta ERJ 160cm 5/40
18.11.2011 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 5/30
19.11.2011 Dooran Kisatoiminta ERJ 160cm 2/40
21.11.2011 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 1/30
20.12.2011 Helens ERJ 160cm 3/40
16.12.2011 Krumelur ERJ 120cm 5/50
17.12.2011 Krumelur ERJ 150cm 4/50
19.12.2011 Krumelur ERJ 120cm 4/50
19.12.2011 Krumelur ERJ 150cm 5/50
21.12.2011 Malkamäki ERJ 100cm 2/40
22.12.2011 Moondance ERJ 110cm 4/40
23.12.2011 SLC Ponies ERJ 120cm 2/40
27.12.2011 KK Bailador ERJ 140cm 1/50
27.12.2011 Krofnock Ranch ERJ 160cm 3/40
28.12.2011 Strand Belgiums ERJ 160cm 3/50
29.12.2011 Stand Belgiums ERJ 150cm 4/50
29.12.2011 Stand Belgiums ERJ 160cm 6/50
29.12.2011 Stemmman Ratsastajat ERJ 140cm 5/40
29.12.2011 Krofnock Ranch ERJ 160cm 1/40
30.12.2011 Krofnock Ranch ERJ 160cm 6/40
01.01.2012 Latun Talli ERJ 90-100cm 6/40
04.01.2012 Brescon Showjumpers ERJ 150cm 5/30
05.01.2012 Wincare ERJ 150cm 5/30
07.01.2012 Ballerina ERJ 120cm 6/50
09.01.2012 Brescon Showjumpers ERJ 150cm 5/30
10.01.2012 Seven Stables ERJ 140cm 5/30
16.01.2012 Hex Sporthorses ERJ 150cm 6/50
17.01.2012 Seven Stables ERJ 120cm 5/30
19.01.2012 Praya Sporthorses ERJ 150cm 1/30
21.01.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 4/30
21.01.2012 Land of Cannabian ERJ 160cm 5/30
23.01.2012 Mel Seren ERJ 150cm 2/30
24.01.2012 Land of Cannabian ERJ 160cm 1/30
25.01.2012 Praya Sporthorses ERJ 150cm 1/30
25.01.2012 Bairdon ERJ 150cm 3/40
25.01.2012 Wincare ERJ 160cm 4/30
27.01.2012 Mel Seren ERJ 150cm 1/30
29.01.2012 Land of Cannabian ERJ 160cm 2/50
29.01.2012 6 Sins ERJ 140cm 2/50
30.01.2012 Land of Cannabian ERJ 160cm 5/50
31.01.2012 Ride Club Gringsted ERJ 140cm 2/40
31.01.2012 6 Sins ERJ 140cm 6/50
01.02.2012 Brescon Showjumpers ERJ 150cm 4/30
01.02.2012 Land of Cannabian ERJ 160cm 2/50
03.02.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 2/30
08.02.2012 Vitry ERJ 150cm 7/97
11.02.2012 Viiwyn Hevoset ERJ 120cm 4/50
12.02.2012 Tuulenkaato ERJ 150cm 2/50
13.02.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
14.02.2012 Tuulenkaato ERJ 150cm 6/50
15.02.2012 Viiwyn Hevoset ERJ 120cm 6/50
15.02.2012 Immortelle Park ERJ 150cm 1/60
15.02.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
15.02.2012 Tuulenkaato ERJ 150cm 1/50
16.02.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 3/30
30.09.2012 Dark Side Trakehners Syyskuun ERJ Cup

160cm 12/199
30.11.2012 Dark Side Trakehners Marraskuun ERJ Cup 130cm 1/145


Päiväkirja

20.12.2011 - Olin jo niin tottunut hoitamaan Mortimerin yksin, etten jaksanut välittää orin tämän päiväisestä showsta. Harjatessani levottomasti liikahtelevaa ruunikkoa palasin ajatuksissani aamutallin tekoon. Mortimer oli odottanut kaurojaan karsinan ovella siitä hetkestä alkaen, kun se kuuli minun kolistelevan rehuvarastossa. Kookas ori kiljui kimakasti karsinassaan aiheuttaen minulle päänsärkyä ja saaden muut tallin asukkaat levottomiksi. Avatessani karsinan oven viisveisasin päälle tungettelevasta orista ja paiskasin kaurat kuppiin. Olisi elikko edes hetken hiljaa. Levoton käyttäytyminen aamukauroja odotellessa ei tosin ole pääsyy siihen, miksi saan nykyään hoitaa orini yksin. Mortimer on hankala hoidokki, joka on pelotellut yksitellen jokaisen tallin hoitajan niin, ettei kukaan sitä enää suostu minua lukuunottamatta hoitamaan. Muutamat hoitajat ovat saaneet traumoja Mortimerin rynniessä karsinan perältä, joiltakin on jäänyt sormet orin hampaiden väliin kuolaimia laittaessa ja kirsikkana kakun päällä eräs hoitaja, joka raahautui kymmenkunta metriä orin perässä, kun se päätti ryöstäytyä taluttajansa otteesta.

Viimein Mortimer oli harjattu. Ori viskoi päätään ja kuopi levottomasti jalkaansa nakatessani sille satulan selkään. Nopea vyön kiristys ja seuraavaksi kuolaimet. Kuolainten laitto oli oikeastaan haastavin osuus koko hommassa, hieman puolelta toiselle painoaan vaihtava Mortimer oli helppo hoitaa. Tottuneesti nappasin taskustani nahistuneen omenan palan ja tarjosin sitä kuolainten kanssa orille. Mortimer katsoi hetken epäilevästi, mutta nappasi sitten koko hoidon suuhunsa salamannopeasti. Tässä kohtaa suitsien laittajan oli oltava nopea, sillä Mortimer sylkäisisi välittömästi kuolaimet suustaan, kun omenan pala putoaisi nieluun. Päätään ravisteleva Mortimer jäi tällä kertaa toiseksi, suitset olivat remmien kiinnitystä vaille paikoillaan. Avasin tallin ovet ja irrotin Mortimerin tallikäytävällä. Ulkona puhalsi hyinen viima, mutta pakko oria oli treenatakin.

24.12.2011 - Jouluaatto ja pitkän odottelun jälkeen maankuorta peitti valkoinen lumivaippa. Skurvashin perinteinen joulumaasto tallihenkilökunnan kesken oli alkamassa ja katselin Mortimerin selästä, kuinka hoitajat, tallipojat ja muut työntekijät hipsivät pikkuhiljaa ratsuineen paikalle. Mietein, oliko Mortimerin valinta maastoon ollut viisas valinta, sillä aikaisemmat kauhukokemukset ryhmämaastoista eivät luvanneet hyvää. Vaihtoehtona oli kuitenkin joulumaasto jonkun muun ratsun kanssa ja iltapimeässä treenaaminen Mortimerin kanssa tai ottaa ori maastoon mukaan jolloin sitä ei tarvitsisi tänään enää liikuttaa. Olimme päättäneet, että johtaisin letkaa Mortimerin kanssa ja tallimestari Ben tulisi vanhan Cassinin kanssa perässämme (Cassini osaa käyttäytyä hyvin oriseurassa, joten toivoimme, että Mortimer jättäisi vanhan konkarin rauhaan), muut ratsukot puolestaan saisivat valita itse paikkansa, kunhan tammat tulisivat viimeisenä ja hyvän välimatkan päässä oreista.

Mortimer asteli tapansa mukaan reipasta tahtia polkua eteenpäin aina vain syvemmälle metsään. Ben piti meihin hyvän etäisyyden kimollaan ja hänen perässään Abyss ratsasti mustalla Margravenuksellaan. Loppu pää jonosta koostuikin tammoilla ratsastavista tallitytöistä (+ muutamasta renkipojasta). Hevosistamme mukana olivat muunmuassa hannoverilaiset Mortician ja Lovecraft, holsteineista Morrigan, Painstained sekä Evile ja trakehnertammoista tummat kaverukset Druella ja Labyrinthine. Matkan edetessä letka piteni pitenemistään ja kilometrin taivalluksen jälkeen jono oli venynyt niin pitkäksi, ettei viimeisenä tuleva enää kuullut ensimmäisen huutamia ohjeita.

Yllytin Mortimerin reippaaseen ja raviin ja suuri ori lähtikin polkemaan reippaasti ylämäkeen. Reitti oli tuttu ja Mortimer tuntui ilokseni keskittyvän edessä päin avautumaan näkymään, eikä takana ravaavaan kahteen oriin. Valkoinen rusakko hyppäsi säikähtäneenä pusikosta, mutta Mortimer ei ollut moksiskaan. Abyssin ori sen sijaan kavahti ja naureskelin Abyssin saadessa kuusen oksan kannattelman lumikinoksen niskaansa. Muutaman kilometrin taivalluksen jälkeen edessämme avautui laaja peltoaukea, jolla tapasimme vuosittain kisailla. Jono levittäytyi pitkäksi rivistöksi ja Benin huutaessa lähtömerkin kaikki kannustivat ratsunsa laukkaan. Tasainen rintama monivärisiä hevosia eteni kohti pellon laitaa. Kyseessä oli leikkimielinen kisa, mutta kaikille ratsastajille oli teroitettu, että jokainen oli niin arvokas, ettei leikkimielisen kisailun voitto ollut yhdenkään hevosen katkenneen säären väärti. Metsän laidalla jokainen hiljensi hevosensa vauhtia raviin ja jono muodostettiin hyvässä järjestyksessä uudelleen. Laukkapätkän jälkeen alkoi matka takaisin tallille ja jokavuotinen kiistely siitä, kuka oli ennättnyt hevosellaan metsän laitaan ensin. Olin tottakai sitä mieltä, että minä ja Mortimer olimme ensimmäiset.

30.11.2012 - Mortimer pureskeli levottomasti kuolaintaan ja minun puolestaan teki mieli pureskella kynsiäni. Dark Side Trakehnersin lämmittelyalueella kävi kova kuhina, sillä Marraskuun ERJ Cup oli päässyt jo hyvään vauhtiin. Olin yrittänyt parhaani mukaan luovia Mortimerin kanssa ratsukkojen joukossa niin, ettei yltiömaskuliininen orini olisi käynyt kenenkään päälle. Harjoitusesteellä olimme kokeilleet vain pari kertaa hyppyä ja se saisi riittää ennen kuin saisimme luvan astella oikealle radalle. Luotin Mortimerin kykyihin melkoisesti ja toisaalta starttaisimme "helpossa" 130cm luokassa. Juurikin Mortimerin iän vuoksi olin hylännyt haaveet kisata Cupin mestaruudesta korkeammalla tasolla ja toisaalta syyskuinen karvas pettymys kummitteli vieläkin mieleni perukoilla.

Ori tuntui aavistavan, että kovaäänisten särähdettyä olisimme seuraavana vuorossa. Mortimer kohensi ryhtiään ja aloitti tavanomaisen tepsuttelunsa, minkä vuoksi sain tehdä täyden työn, jotta saisin orin kulkemaan edes suunnilleen oikeaan suuntaan. Radalle päästyämme lähtömerkki tuli lähes samantien ja annoin Mortimerille luvan lähteä liikkeelle.

Tavallisesti ori painoi esteillä ohjille minkä jaksoi, mutta tällä kertaa Mortimer tuntui ymmärtävän, ettei temppuilu tosipaikassa tulisi kysymykseen. Este toisensa jälkeen ylittyi puhtaasti ja Mortimerin lyhyt askel tuntui sopivan esteiden väliin täydellisesti. Eihän rata toisaalta ollut niin vaativa, kuin mihin olimme orin kanssa tottuneet sen aktiiviuran aikana, mutta se vaati silti täydellistä keskittymistä. Radan viimeisinä esteinä oli kolmen esteen sarja, jolle tietenkin arvion lähestymisen täydellisen väärin. Ensimmäiselle esteelle ponnistus tapahtui aivan liian läheltä ja suljin silmäni siinä pelossa, että takaamme kuuluisi puomien kolinaa. Mortimer osasi kuitenkin korjata arviontivirheeni ja ori ponnisti jyrkästi pystyyn. Toisella esteellä jouduin tosin korjaamaan ensimmäiselle tekemääni virhettä, mutta aavistuksen liian kaukaa tapahtunut hyppy onnistui kuitenkin. Viimeiselle esteelle sain mahdutettua Mortimerin lyhyen laukka-askeleen ansiosta kaksi askelta väliin ja jo ponnistusvaiheessa tiesin, että tekisimme puhtaan radan. Kun vilkaisin vielä kellotauluun pysähtynyttä aikaa olin varma, että kuusi viimeistä ratsukkoa ei millään pystyisi samaan suoritukseen.

10.12.2012 - Puhelimesta kuului tasaista tuuttausta ties kuinka monennen kerran. Olin yrittänyt tavoittaa kotikäyntejä tekevää vakituista eläinlääkäriämme, mutta ilmeisesti miehellä oli niin kovasti kiireitä, ettei hän ennättänyt vastata puhelimeen. Kiukuissani paiskasin luurin alas. Mortimerin oli määrä käydä eläinlääkärin tarkastuksessa ennen ERJ:n laatuarvostelua, sillä tarkastus olisi läpäistävä, mikäli mieli mukaan tilaisuuteen. Aika oli käymässä vähiin, sillä tilaisuuden viimeinen ilmoittautumispäivä läheni uhkaavasti. Ilmeisesti minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä viemään Mortimeria reilun sadan kilometrin päässä sijaitsevalle klinikalle.

Orin valmisteluun kuljetusta varten kului parisen tuntuia. Mortimer tuntui olevan normaalia äkäisemmällä tuulella, mistä kieli komea sinipunainen mustelma oikeassa käsivarressani. Piru oli saanut printattua hammaskarttansa kuvan käsivarteeni, kun olin kiskonut kuljetusloimea sen päälle. Orin lastaaminen traileriin oli onneksi helppoa, sillä tapansa mukaan Mortimer juoksi ramppia ylös ja minun oli väistettävä ja annettava lisää narua, etten jäisi katujyrän alle.

Lähes kolme tuntia kestäneen matkan jälkeen olimme viimein suuren valkoisen rakennuksen pihassa. Minua vastaan asteli tuttu kasvo, sillä eläinlääkärin avustaja Millie oli vieraillut Skurvashissa useita kertoja. Naisen naama kuitenkin venähti välittömästi, kun Mortimer peruutti ramppia alas häntä pyörien. Ensimmäiseksi tervehdyksekseen tumma ori yritti tietenkin paloitella Millie-paran, joka hyppäsi puolitoista metriä taaksepäin Mortimerin pään hyökätessä nopeasti, kuin saalinsa kimppuun yrittävän kuningaskobran. Huokaisten napautin Mortimeria lautasille riimunnarun vapaalla päällä ja kiljahtaen vihaisesti ori pyörähti kauemmas Milliestä. Mitä luultavimmin saisimme pumpata orin täyteen rauhoittavia, ennen kuin yhtäkään röntgenkuvaa tai muuta tutkimusta saataisiin tehtyä.



Valmennukset

02.11.2011 valmentajana Nancy Farraway - Olin järjestänyt Skurvashiin pelkästään Mortimeria varten alkeisvalmennuksen, sillä tarvitsin kipeästi ulkopuolista silmää arvioimaan oria ja kartoittamaan heikkouksiamme ratsukkona. Valmennuksessa keskityttäisiin nimenomaan perusaskellajeihin, ratsastajan ja ratsun kommunikointiin sekä yksinkertaisimpiin (mutta erittäin tärkeisiin!) ratsastusliikkeisiin. Valmentajaksemme olin valinnut kokeneen skotlantilaisen Nancy Farrawayn, jonka meriitit niin ratsastajana, hevoskasvattajana kuin valmentajanakin puhuivat puolestaan.

Olimme Mortimerin kanssa jo hyvässä vaiheessa lämmittelyä, kun vaaleahipiäinen Nancy saapui paikalle. Nainen seurasi menoamme kaviouralla hetken aikaa, ennen kuin pyysi minua ottamaan ohjat ja nostamman Mortimerilla ravin. Tumma ori nytkähti liikkeelle välittömästi, kun se tunsi pohkeet kyljissään. Lähes samantien, kun Mortimer otti ensimmäiset raviaskeleensa, Nancy käski meidän hidastaa käyntiin ja yrittämään uudestaan. Nainen selosti, että orin pitäisi lähteä liikkeelle rauhallisesti, eikä nytkähtää liikkeelle kuin karsinastaan kisaan ponnistavan laukkahevosen. Useamman yrityksen jälkeen Nancy näytti olevan tyytyväinen ja pääsimme viimein jatkamaan kaviouralla tasaisessa, hallitussa ravissa.

Ennen kuin ensimmäinen puolituntia valmennuksesta oli kulunut minulle selvisi, miksi naisen maine oli kiirinyt niin laajalle. Nainen laittoi meidät tekemään pääty-ympyröitä niin kauan, kunnes ne olivat täydellisen pyöreitä, temponvaihtelut piti suorittaa juuri sillä hetkellä kun nainen käski ja aina, kun Mortimer osoitti pienintäkin kapinoinnin merkkiä, Nancy puuttui asiaan välittömästi.

Päästyämme viimein harjoittelemaan laukassa, niin minä kuin ratsunikin olimme hiestä märkiä. Ihme kyllä Mortimeriin valmennus oli purrut niin tehokkaasti, ettei ori yrittänyt tavanomaisiaan konnankoukkujaan, vaan tuntui kuuntelevan apujani kuin ylivirittynyt tutkaradio. Laukannosto harjoitukset olivat yhtä tuskaa, sillä Mortimerin oli otettava ensimmäinen laukka-askeleensa juuri oikealla hetkellä tai muuten Nancy laittoi meidät aloittamaan alusta. Harjoittelimme nostoa ensin ravista ja sitten käynnistä. Kun Mortimer nosti täydellisen laukan C-kirjaimen kohdalta, näytti Nancykin tyytyväiseltä. Viimeiset viisitoista minuuttia valmennuksesta laukkasin Mortimerilla suurta kahdeksikkoa koko kentän leveydeltä ja vaihdoin laukan oikeaksi aina, kun pääsimme kahdeksikon risteyskohtaan. Kun Nancy viimein huikkasi, että aika oli täynnä, huokaisin helpotuksesta. Vaikka ratsastajankuntoni oli hyvä, jokaista lihastani särki erittäin kovasti ja lisäksi minusta tuntui, että valmennuksen aikana kehooni oli kasvanut iso liuta uusia, kivistäviä lihaksia.

12.01.2012 valmentajana Kevin Leven - Olin sisällyttänyt Mortimerin treeniohjelmaan paljon Nancyn antamia oppeja ja muutaman kuukauden aikana orin reaktiokyvyssä oli tapahtunut huimaa kehitystä, mikä näkyi myös kisatuloksissamme. Olin löysännyt Mortimerin kisatahtia tammikuussa sen verran, että olin saanut ilmoitettua meidät mukaan Saksassa järjestettävälle kaksipäiväiselle estevalmennusleirille. Nancy keskittyi pääasiassa kouluratsujen valmentamiseen ja kaipasin kipeästi uusia vinkkejä nimenomaan estetyöskentelyymme, joten Kevin Levenin järjestämä leiri oli kuin luotu meille.

Valmennusryhmässämme oli meidän lisäksi kaksi muuta ratsukkoa, joten olin jännittänyt hieman sitä, kuinka Mortimer osaisi käyttäytyä ryhmässä. Kotona treenasin oria aina yksin, sillä se tuli huonosti toimeen muiden ratsujen kanssa kentällä. Onneksi suuri kenttä ja osaavat ratsukot eivät aiheuttaneet ongelmaa, vaan meille kaikille jäi tarpeeksi omaa tilaa kentällä ja vanhingoilta säästyttiin.

Leirin ensimmäisen päivän ohjelmassa oli harjoitella hevosten reaktiokykyä ja Kevin oli koonnut kentälle jumppasarjan, joka sisälsi maapuomeja ja kavaletteja. Sarja näytti hieman liiankin helpolta, mutta treenin alettua olin välittömästi toista mieltä. Aloitimme sarjan harjoittelun ravissa ja Kevin piiskaisi jokaista ratsukkoa, vaikka suoritukset jumppasarjalla näyttivät menevän kohtuullisen hyvin. Oman vuoromme koittaessa Mortimer oli kiihtyneessä mielentilassa, sillä ori oli hermostunut odotteluun muiden ratsukoiden ollessa harjoitteluvuorossa ennen meitä. Sain pidättää massiivista oria reilusti, kun lähestyimme sarjaa ravissa ja suorituksemme jälkeen Kevin arvosteli meitä erittäin kovasanaisesti. Mortimer oli suoriutunut sarjasta puhtaasti, mutta hallittu suorituksemme ei todellakaan ollut. Olin hieman nolona, kun vasta viidennellä yrittämällä Kevin oli tyytyväinen suoritukseemme. Muut kaksi ratsukkoa olivat saaneet hyväksynnän jo kolmannella yrittämällään.

Saimme hetken hengästystauon, kun Kevin siirteli puomeja laukkaharjoitteluamme varten. Tiesin, että raviharjoittelu ei ollut edes alkusoittoa sille, mitä oli luvassa ja aavistukseni osuivat täysin oikeaan. Tällä kertaa Kevin ei moittinut niinkään kuumana käyvää Mortimeria, vaan minun tekemisiäni satulassa. Kevin huuteli ohjeita minkä ennätti: pidätä, löysää, pohkeet alas, selkä suoraksi, aja eteen, pidätä... Tunsin oloni aloittelijaksi, kun viimein Mortimer suoritui sarjasta hallitusti ja täydellisessä kontrollissani. En edes jaksanut laskea, kuinka monta kertaa Kevin oli käskenyt meidän aloittaa sarja alusta. Onneksi mies ei sentään ollut käskenyt minun tulla pois satulasta, sillä olin kuullut, että hermostuessaan hän oli napannut useammaltakin valmennettavalta hevosen ja näyttänyt itse, kuinka homma tehdään. Saatoin siis pitää suoriutumistamme valmennuksesta kohtuullisen onnstuneena, mutta en odottanut huomista rääkkiä mitenkään innokkaasti.

12.01.2012 valmentajana Kevin Leven - Toinen päivämme valmennusleirillä ei lähtenyt mainittavan hyvin käyntiin. Mortimer oli pahalla tuulella ja laittaessani oria ratsastuskuntoon se teki kaikki konnankoukkunsa, jotta olisin luovuttanut. Vasta viidennen omenan siivun voimin sain kuolaimet tyrkättyä luimistelevan orin suuhun. Muut olivat jo lähes puolituntia sitten lähteneet lämmittelemään ratsujaan, joten minulle tuli enemmän kuin kiire ratsastuskentälle.

Lämmittely sujui kuitenkin paremmin, kuin varusteiden laitto. Mortimer tuntui muistavan eiliset opit ja ori vastasi hyvin apuihin jo alkukäynneistä lähtien, mikä yleensä lupasi treeneille hyvää. Tänään valmennuksessa keskityttäisiin kartoittamaan kunkin hevosen heikkouksia ja keskittymään niiden hiomiseen. Kevin oli saapunut kentälle ja poltteli tupakkaa sillä aikaa, kun pysähdyimme yksi ratsukko kerrallaan kentän keskelle riviin esteiden väliin.

Valmennus aloitettiin perusharjoituksilla, joiden oli tarkoitus herättää ratsujemme huomio. Toisin kuin eilen, Mortimer oli heti jyvällä siitä, mitä siltä odotettiin ja pullistelin ylpeydestä, kun Kevin kehui vähäsanaisesti Mortimerin työskentelyä. Laukkaharjoitusten jälkeen jäimme odottamaan vuoroamme kentän perälle lyhyen sivun kaarteeseen, kun jokainen ratsukko suorittaisi yksi kerrallaan viisiesteisen, arviolta metrin korkean, radan. Ensimmäisenä vuorossa oli nuori vaalea ratsastaja tähtipäisellä ruunikollaan. Jo ensimmäisestä esteestä näin, että kyseessä oli huonohermoinen, herkästi kieltäytyvä ratsu. Ja kuten olin arvannutkin, viimeisellä esteellä nuori tamma kieltäytyi hyppäämästä.

Toisen ratsukon ongelmaksi ilmeni lähestymiset esteelle. En oikein päässyt lyhyen suorituksen aikana sisälle siitä, oliko vika kimossa ruunassa vaiko sen ratsastajassa. Oman vuoromme koittaessa tiesin tosin, mikä oma heikkoutemme oli. Mortimerin kuumuus. Ja totta tosiaan, jo ensimmäisen hypyn jälkeen ori kiskaisi uuden vaihteen päälle ja minä yritin hillitä orin menoa. Rata suoritettiin puhtaasti, mutta tiesin, että rääkki olisi vasta alussa.

Kevin oli huomioinut, että Mortimer lähtisi altani heti ensimmäisen esteen jälkeen, mutta siihen asti minulla oli ollut täydellinen kontrolli. Niinpä kun lähdimme hyppäämään rataa uudestaan, Kevin käski minun tehdä voimakkaan puolipidätteen ja istumaan syvälle satulaan heti, kun orin kaviot osuisivat maahan. Epäilin miehen ohjeita, mutta yllätyksekseni ne tepsivät. Mortimer vaikutti olevan yhtä hämillään kuin minä ja ori laukkasi tasaisen rauhallisesti kohti seuraavaa estettä. Kevin huusi minua toistamaan saman tempun, mutta tällä kertaa en saisi istua enää satulaan. Kuin ihmeen kaupalla sain kuin sainkin pidettyä Mortimerin laukan reippaana, mutta ei liian reippaana. Radan jälkeen Kevin jututti minua hetken ja käski minun jatkossa toteuttaa ohejitaan. Mortimerin kohdalla minun olisi tosin osattava arvioida, milloin se tarvitsisi palauttamista maan pinnalle. Valmennuksen jälkeen uudet harjoituskuviot alkoivatkin jo muodostua hyvään tahtiin päähäni.

04.11.2012 valmentajana Frank Schwimmer - Vielä kerran, olin ajatellut kun ilmoitin Mortimerin mukaan marraskuun ERJ Cupiin. Syyskuun Cup oli päättynyt pettymykseen ja sitä seurannut jalkavamma oli ollut hankala hoitaa. Nyt Mortimer oli kuitenkin taas iskussa ja valmistelut huippukunnon saavuttamiseksi oli aloitettu. Monen vuoden takainen tuttuni Frank oli tullut jälleen kerran Skurvahiin valmentajan roolissa. Tällä kertaa mies pääsi tutustumaan kruununjalokiveeni, Mortimeriin.

Olimme yhdessä päättäneet Frankin kanssa, että keskittyisimme kokonaisvaltaiseen estevalmennukseen, jossa hioisimme orin heikkoja kohtia. Valmennuksen alkuun hyppäsin Mortimerin kanssa pienempiä esteitä, kuin viritelläkseni oria vaativampiin suorituksiin. Mortimer oli tapansa mukaan energinen ja muutamaan otteeseen Frank huusi minua pidättämään suurta oriani voimakkaammin esteiden välissä.

Saimme pienen hengähdystauon, kun Frank korotti esteet huippukorkeuteensa. Meidän tulisi lähestyä estettä eri kulmissa: ensin suorassa linjassa, sitten oikealta ja vasemmalta kaartaen. Mortimer hyppäsi vakuuttavasti ja sain pidettyä kuuman orin hyvin kuolaimella. Frankin laitettua maahan merkin, jonka meidän oli kierrettävä esteelle lähestyessämme, huomasimme ongelman. Mortimer ei saanut tiukan kääntymisen jälkeen koottua itseään tarpeeksi hyppyyn kaikesta avustani huolimatta, vaan puomit kolisivat alas ja koko este näytti hajoavan.

Hyppäsin alas satulasta tarkastamaan, ettei Mortimer ollut loukannut jalkojaan. Pienen rupattelun jälkeen olimme Frankin kanssa samaa mieltä. Mortimeria ei kannattanut lähteä rikkomaan 160cm radoille enää, sillä vanha vamma jalassa ei välttämättä kestäisi, jos se osuisi huonosti puomiin. Pitkä sairasloma ja sitä edeltänyt kisatauko olivat tehneet tehtävänsä, eikä Mortimerista enää olisi suurten ratojen hyppääjäksi, vaikka se yhä erittäin kyvykäs hevonen olikin.



virtuaalihevonen - a sim-game horse
Kuvat © Berckenbroek