ERJ I

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 65 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 1 kpl

Toisen unelma on toisen painajainen. Narsil on varsinainen mielipiteiden jakaja, sillä toinen hoitaja rakastaa tamman tuittupäisyyttä ja konstikkuutta, siinä missä toinen hoitaja toivoisi voivansa lähettää tamman seuraavalla junalla Timbuktuun. Vähintäänkin omalaatuisena pidetyn tamman perimmäistä luonnetta voisi kuvailla yhdellä sanalla: tuuliviiri. Narsilin mieliala saattaa vaihella päivästä ja minuutista toiseen useaankin otteeseen ja aamutallin aikaan hyväntuulisesti käyttäytyvä tamma saattaa iltapäivään mennessä jo ollakin näykkivä hirviöponi.

Narsilin käsitteleminen vaatii ydinfyysikon tarkkuutta ja vastaanottovirkailijan kärsivällisyyttä. Hätäisellä ja nopeatempoisella työskentelytaktiikalla herkän Narsilin saa vain hermostumaan ja koko Skurvashin talliväki tietää, että Narsilia ei kannata hermostuttaa. Aikaavievä ja kiireetön hoitaminen kannattaa, sillä hermostuessaan Narsil muuttuu leppoisasta tammamammasta paholaisen oikeaksi kädeksi. Kaikki tamman ulottuvissa hajoaa nanosekunneissa palasiksi, puhumattakaan hoitaja-parasta, joka saa auttamatta osansa Narsilin raivonpuuskasta. Narsilin hermostuttanut saa usein kipaista ensiavun kautta ja ottaa loppupäivän vapaata, milloin pureman, potkun tai murtuneiden varpaiden johdosta. Rauhallisesti ja kiireettömästi tammaa harjaileva hoitaja saa puolestaan nauttia Narsilin ystävällisestä luonteenpuolesta ja touhuta tämän kanssa miten vain mieli tekee.

Aina Narsilin kanssa ei tosin auta rauhallinenkaan ote tallitöihin. Selkäänsä tammalle ei voi kääntää hetkeksikään, sillä tallikäytävälle seisomaan jätetty rautias neitokainen näykkäisee kipakasti hoitajaansa takapuolesta, mikäli tämä on erehtynyt tarjoamaan sille helpon maalitaulun. Harjaus ja muu perushuoltaminen Narsilin tapauksessa ei tosin suju kuin vesillä kävely, vaikka tamman kanssa tulisikin hyvin toimeen. Jalkojaan Narsil ei tahdo nostaa, vaan se testaa turhankin usein hoitajansa auktoriteettia. Nousevalla äänenpainolla ilmoille heitetty "Natu #%[email protected]$!" saa tamman palaamaan takaisin ruotuun ja nostamaan kiltisti kavionsa puhdistusta varten. Narsilin hoitajaksi ei yleensä päästä tai valikoiduta, työhön koulutetaan. Kokeneet hoitajat saavat ennen "työnsä" alkua perehdytyksen Narsilin käyttäytymisestä, jekuista ja yleisimmistä kaninkoloista, joihin yhteistyö tamman kanssa sattaa kariutua. Tylsäksi hoidettavaksi Narsilia ei siis voi hyvillä mielin sanoa.

Narsilin ratsastajaksi ei valitettavasti sovellu kuka tahansa, mutta onneksi oman sopivuutensa Narsilin satulaan voi testata helposti. Olemme nimittäin huomanneet, että mikäli ratsastaja onnistuu kiristämään tamman satulavyön ilman teatteritemppuja, on Narsil hyväksynyt tämän ratsastajakseen. Mikäli jo tarttuminen vyöhön saa Natussa aikaan ketjureaktiomaisen tapahtumasarjan, joka päätyy satulavyötä kiristäneen henkilön lievään vammautumiseen, on paras pysytellä kaukana rautiaasta. Tosin, Narsilin satulaansa kelpuuttamat ratsastajatkaan eivät pääse helpolla, sillä tältä tammalta ei saa mitään ilmaiseksi.

Tie oikukkaan Narsilin armoa tuntemattomaan sydämeen on pitkä ja kivinen, mutta varmasti kaiken tuskan ja kyyneleiden arvoinen. Tamma ei ole täysin mahdoton tapaus, mutta ratsastajan ja ratsun kemioiden on pelattava yhteen, jotta tuloksia saadaan aikaan. Pukittavasta, jäykästä ja vastaantaistelevasta Natusta kuoriutuu oikeissa käsissä tasapainoinen, tarkka ja lahjakas ratsu, joka työskentelee rintarinnan ratsastajansa kanssa saavuttaakseen halutun päämärän. Sanomatta selvää ei kuitenkaan ole se, etteikö Narsil jokus innostuisi kippaamaan satulastaan ratsastajaa, jonkka kanssa se tulee hyvin toimeen. Natun kanssa ei voi olla koskaan täysin varma, mitä seuraavaksi on luvassa ja juuri siksi osa tallin ratsastajista on auttamatta rakastunut oikukkaaseen, mutta taitavaan rataestehyppääjään.

Esteradalla taistelulaivan lailla liikkuva hevonen ei voi olla kukaan muu, kuin Narsil. Tamma on loppumattoman energinen ja tapaa suorittaa esteradat nopealla tahdilla (koska valitettavan usein selässä oleva ratsastaja väsyy kiskomaan ohjista). Narsilin hyppytyyli on puhdas ja teknillisesti oikeaoppinen. Ainut ongelmakohta Natun tapauksessa on tamman taipumus rynniä esteeltä toiselle ja usein täysin estoitta. Ylimääräisen vauhtin kun saa tiputettua pois, Narsil on lähestulkoon täydellinen paketti. Vahvarunkoinen, aavistuksen jopa orimainenkin, Narsil jaksaa painaa samalla tahdilla esteeltä toiselle, mutta ratsastajan on saatava kitkettyä turha kaahailu pois hyvien tulosten aikaansaamiseksi.

28.08.2012 - Narsilin kasvettua täyteen mittaansa olin lievästi pettynyt. Rautias tamma oli romuluisen näköinen, pitkät jalat ja hento kaula eivät tuntuneet istuvan millään muutoin vankkaan runkoon. Kun tammaa alettiin koulimaan ratsuksi, saimme pian huomata, että käsissämme oli varsin omalaatuinen tapaus. Jo ratsun alkeita opetellessaan Natulla oli tapana viskoa epämiellyttävät ratsastajat selästään ja muussa tapauksessa rautias käyttäytyi kuin mikäkin hirviö. Keskustelimme Abyssin kanssa jo tamman myymisestä, mikä olisi taas edellyttänyt sitä, että neitokaisen luonteenlaadusta ei olisi saanut hiiskua, mutta Natun alkaessa näyttää kehittymisen merkkejä, pyörsimme päätöksen.

Narsilin kanssa päästiin samalle aaltopituudelle vasta siinä vaiheessa, kun koulutus esteillä alkoi. Rankasti ohjille painava tankkeri jyräsi alkuunsa kavaletit ja muut matalat esteet tieltään kieltäytyen nostamaan jalkojaan tarpeeksi korkealle. Eräänä erityisen kehnona treenipäivänä, tunnin jyystämisen jälkeen, kokosin viimein metrisen esteen kenkkuilevan tamman eteen. En edes pahemmin jaksanut pidättää ohjille painavaa tammaa, vaan annoin sen juosta estotta esteelle, olettaen sen juoksevan puomien läpi. Ihmeekseni Narsil kuitenkin hyppäsi tyylikkäästi esteen. Tamma oli lunastanut lippunsa Skurvashin kisakalustoon.

04.10.2012 - Lokakuun koittaessa jännitys Skurvashissa oli huipussaan. Narsilin vatsa oli repeämispisteessä, tamman oli siis tarkoitus varsoa pian. Vaikka koko talliväki odotti innolla varsomista alkavaksi, huoli Narsilista kasvoi kuitenkin päivä päivältä. Tamman ensimmäinen varsominen ei nimittäin ollut sujunut mutkitta, vaan eläinlääkäri oli jouduttu kutsumaan paikalle ja auttamaan Natua synnytyksessä. Lopulta varsomiskarsinan lattialle lätkähti tumma orivarsa, joka oli ollut perätilassa kohdussa. Hankalaksi varsomisen oli ilmeisesti tehnyt myös varsan suuri koko. Nigellus oli ollut melkoinen vonkale.

Tamma kääntyli karsinassaan levottomasti ja tiesin ajan olevan lähellä. Seurasin Narsilia karsinan ulkopuolelta, sillä halusin antaa sille rauhaa varsomista varten. Eläinlääkäri olisi vain puhelinsoiton päässä, mikäli jokin menisi taas vikaan. Ennen tätä Natu oli yritetty astuttaa kahteen otteeseen, ensimmäisen kerran omalla kasvatillamme Charonilla, mutta Narsil oli luonut varsan. Toisella kertaa yritimme Mortimerilla ja pitkän yrityksen jälkeen Narsil tuli viimein kantavaksi. Käännyin taas vilkaisemaan rautiasta, joka oli nyt makuullaan ja keskittyi selvästi työntämään uutta elämää maailmaan. En ennättänyt edes pahemmin hermostua, kun jo varsan jalat putkahtivat näkyviin ja hetkeä myöhemmin koko varsa oli mykkyrällä oljilla.

30.11.2012 - Istuin tukevasti rautiaan tamman satulassa ja odottelin, koska meidät pyydettäisiin radalle. Marraskuun ERJ Cupin 140cm rata oli juuri startannut ja kyseessä oli nimenomaan se rata, johon olin ilmoittautunut mukaan Narsilin kanssa. Tamma oli käyttäytynyt lämmittelyalueella hyvin, mitä nyt puolessa välissä lämmittelyohjelmaa tamma oli testannut tarkkaavaisuuttani heittämällä komean pukkisarjan juuri ennen harjoitusestettä. Kuulin kentän laitamilla pikkutyttöjen huokaavan ihastuksesta ja kauhusta, kun roikuin epäkunnioitettavan näköisesti Narsilin kaulalla. Onneksi en sentään ollut pudonnut ja menettänyt kasvojani totaalisesti. Kotioloissa olisin juoksuttanut tammaa ympäri kenttää ja antanut kunnon kurinpalautuksen moisesta tempusta, mutta tällaisen väkijoukon keskellä en voinut niin tehdä. Ylpeyteni niellen kaarsin uudelleen harjoitusesteelle ja tällä kertaa este ylitettiin oppikirjamaisella tarkkuudella. Palasin ajatuksissani takaisin nykyhetkeen ja huomasin, että vuoromme olisi seuraavaksi. Narsil kurkotteli kaulaansa, sillä se oli varmastikin aistinut hermostukseni. Kokosin ohjia paremmin käteeni, asettelin jalustimet oikeille kohdilleen. Kovaäänisistä kajahti seuraavan ratsukon nimi. Nyt se alkaa.