Jälleen kerran K Gårdin suorittaessa kasvatinmyyntiä satuin pahaksi onnekeseni sattumaan paikalle ja mukaani Skurvashiin tuotavaksi tarttui sitten ori Panthour. Hornetin sukupuuta tutkaillessa voin vain todeta, että täydellisempää on vaikea löytää. Alkujaan ori asui Kaisa K.'n luona Ljusgårdissa, mutta lopulta se sitten päätyi meille asumaan tultuaan uudelleen markkinoille. Hornetin isä on oman tallimme jalostusori Constantine WL ja emänä Panthourilla toimii Katin upea tamma Royal Elle. Ei siis mikään turha ostos tämä hevonen, ainakaan sukupuunsa puolesta.
Pantour K on melko säyseä kaveri oriksi. Voisin kuvata tätä kaveria jopa hieman uneliaaksi nallekarhuksi, sillä oria ei lainkaan hetkauta tallin hektinen meininki ja ainainen toiminta ja hälinä. Hornet on suoraansanottuna ruunamainen, eikä se juuri koskaan erittäin harvinaislaatuisia poikkeuksia lukuunottamatta kiinnostu lähistöllä pörräävistä tammoista. Joskus tuntuukin, että pitäisikö orin nivukset tarkistaa siltä varalta puuttuisiko sieltä jotain olennaista, niin luonnottomalta orin rauhallinen käytös joskus tuntuu.
Karsinassaan Panthour on varsinainen vässykkä, joka antaa paijata, tölviä ja tapittaa itseään niin paljon kuin yleisö vain haluaa. Ori on juuri siksi helppo hoitaa päästä varpaisiin sen omassa karsinassa, Panthour kun ei jaksa tehdä kiusaa hoitajilleen. Ori nauttii paijaamisesta ja päikkäreitä ottava Panthour hoitajan käsittelyssä ei ole uusi näky. Hoitotoimintojen ajan Panthourin perusilmeeseen kuuluu lerpattava alahuuli, sivuille valahtaneet korvat ja puoliksi ummistetut silmät, joskus ori saattaa innostua lepuuttamaan myös takakavioitaan vuoron perään jos niikseen on. Hornetin ollessa kooman kaltaisessa tilassa hoitajan antaessa täysihoitoa orille, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ori nuukahtaisi, kun sille isketään ratsastustamineet turvan eteen. Panthour piristyy tästä välittömästi ja oriin saa heti uutta eloa, kun varusteita aletaan kiskoa niskaan. Hornet ei koskaan, ei koskaan laita hanttiin, kun sille tarjotaan kuolaimia, vaan rauta kilahtaa kiltisti suuhun, sillä ori tietää kyllä minne se pääsee ollessaan kiltisti.
Joka ikinen kerta, kun eläinlääkäri saapu käynnilleen, Panthour näyttää hapanta naamaa. Ori ei pidä lekurista sitten alkuunkaan ja kun valkotakki saapuu kosketusetäisyydelle, alkaa jumalaton kiemurteleminen. Näinä hetkinä Hornet näyttää epäilyttävästi olevan sukua boa käärmeelle, kun se tekee kaikki temppunsa, jotta eläinlääkäri pysyisi mahdollisimman kaukana. Ennen lekurin saapumista Hornet onkin tapana nakittaa karsinansa nurkkaan ja sitoa ori kiinni mahdollisimman lyhyeen naruun, jotta sille ei jää liikkumatilaa. Näin lekuri saa jopa mahdollisuuden tarkistaa kiemurteleva eläin ja vain siksi, että sen saa taas kerran todeta olevan terve kuin pukki.
Ratsastaessa Panthour ei ole kovin vireä, vaan pikemminkin ratsastajan tehtävänä on potkia oriin vauhtia. Sitä Hornetilta kyllä löytyykin jos selässä istuva matkustaja vain muistaa orille tahdin nopeudesta muistutella. Miten päin vain ei ratsastaja kuitenkaan voi orin kanssa rellestää, sillä vaikka tallitytöt kuvaavatkin Hornetia tallin rauhallisimmaksi oriksi, ei ori siedä satulassaan temppuilua. Maailmanympärysmatkat orin selässä ilman satulaa saavat Panthourin korvat painumaan luimuun, ja seurauksena on yleensä pienen pieni pukkihypyn tapainen loikkaus, jolla ori suistaa ratsastajan selästään. Hornetin kanssa eivät myöskään aina onnistu ratsastajan loppuvenyttelyt, sillä ori tuntuu ottavan työnsä ratsuna vakavasti, eikä siis pidä siitä että matkustaja venkoilee satulassa mihin suuntaan sattuu.
Jos Panthourin sattuukin näkemään joku kaunis päivä liikkuvan kentällä ilman totuttua tahkeutta, voi aluksi olla ihmeissään mutta niksin tajuavat eivät pidä sitä minään ihmeenä. Hornet on valitettavasti sen tyypin hevosia, jotka tietävät milloin satulassa istuu henkilö, joka varmasti vaatii orilta liikettä myös eteenpäin, jos se ei itse sitä tajua heti alkuunsa tehdä. Panthour tottelee huomattavasti paremmin tuttuja ratsastajia, jotka ovat joskus näyttäneet hermostuessaan orille taivaan talikynttilät ja laittaneet orin liikkumaan. Heti kun satulaan laskeutuu painoa, Panthour tietää, tuleeko sen itse olla skarppina, vai antaako se ratsastajan ensin hikoilla satulassa töitä tehden. Ei järin mukavaa, mutta Panthour jos kuka opettaa varmasti, miten hevonen laitetaan liikkeelle.
Kouluratsuna ori toimii loistavasti, sillä lisäksi että ori omaa korkeatasoiset liikkeet, se on helppo saada toteuttamaan ratsastajan ohjeita. Hornet onkin tallin yksi luottoratsuista, ja jos on kyse kisoista, jotka on ehdottomasti voitettava, voidaan Panthour huoletta lähettää suorittamaan tehtävää, sillä ori ei venkoile ratsastajansa kanssa ja toimi vain silloin kun sitä sattuu huvittamaan. Joskus huomautuksena kisoissa saattaa tulla orin lähes alitempoinen ja laiskannäköinen suoriutuminen, josta kaikki tuomarit eivät niin pidä, siksi ratsastajan tehtäväksi jääkin huolehtia kouluradoilla orin riittävästä liikkuvuudesta.
Ja jotta Hornet varmasti liikkuu tuomaristoa miellyttävällä tavalla myös kilpailuissa, on ratsastajan otettava tilanne hallintaan jo lämmittelyalueella. Panthour ei stressaa lainkaan kilpailuista, joten ori on helppo saada juoneen mukaan, kunhan on vain itse aktiivinen. Panthourin perinpohjainen ja huolellinen lämmitteleminen helpottaa myös ratsastajan työtä radalla, kun ori herkistyy kuuntelemaan ratsastajan ohjeita, jolloin ajoituksetkin osuvat nappiinsa. Yleisöstä, saatikka toisista hevosista Hornet ei paljoa perusta, sillä kilpailuihin tullessaan ori on tullut voittamaan, ei haastamaan riitaa muiden ukkojen kanssa tai vikittelemään tyttösiä (jota se ei tapaa tehdä edes kotipuolessa).
iii. Winderhall on saksalaissukuinen ori, joka on kilpaillut kotimaassaan kansallisella tasolla varsin menestyksekkäästi. Vaikka ori itse ei olekaan kotimaansa kuumimpia kiintotähtiä, ori tulee loistavasta suvusta, joka on ollut omiaan nostamaan Winderhallin jalostusarvoa. Orilla onkin useita hyvin menestyneitä jälkeläisiä, joita tavataan ympäri Eurooppaa. Windehallin omistaja on kuvaillut oriaan luonteeltaan tasaiseksi, hyvätapaiseksi ja kuuliaiseksi oriksi, jolla on harvinaisen kova näyttämisen halu ja voitonjano. Winderhall tulikin uransa alkupuolella tunnetuksi juuri näistä luonteenpiirteistään kilpakentillä ja nämä avut ovat olleet omiaan herättämään aikoinaan muiden puoliverikasvattajien kiinnostuksen oria kohtaan. Kukapa ei haluaisi omasta tulevasta kilpatykistään voittamaan syntynyttä ruusukehaita.
iie. Schwalbe on Martin Schumannin ehdoton luottotamma. Mustanruunikko Schwalbe tuli Martinin talliin kahdeksankymmentä luvun lopulla ja jäi miehelle pysyvästi, vaikka alkuperäiset suunnitelmat olivatkin hieman eriävät. Tamma oli alunperin Helna Trumanin omistuksessa, joka omistaa vielä tätä nykyäkin useita laadukkaita kouluratsuja. Martin sai Schwalben ylläpitoon ja kilpaili tammalla hyvin tuloksin vaativissa koululuokissa. Helna ei olisi halunnut luopua hienosta tammastaan, joka taidoistaan huolimatta oli luonteeltaan hyvinkin ikävä tapaus, vaan yritti jatkaa Martinin kanssa tekemäänsä sopimusta, mutta tuloksetta. Helna itse ei pärjännyt vaikealle tammalle, joka selvästi vaati miehen lujaa otetta kouluradoilla, joten Martin sai pulittaa tammasta kovan hinnan saadakseen sen omakseen. Vastoin yleisön odotuksia Martin veti varoittamatta Schwalben kilparadoilta ja siirsi tamman suoraan siitoskäyttöön, jolloin tamman koulutasokin jäi odotettua alkaisemmaksi. Martinin viisailla valinnoilla Schwalben jälkeläisistä on tullut menestyneitä kilparatsuja, kun orit on seulottu tarkoin, eikä kipakkaluontoisen Schwalben pakeille ole päästetty seinäänlyttääjäoreja.
iee. Mayleen's Kameryn on melko pienikokoinen tummanrautias tamma, joka kilpaili kouluradoilla kymmenvuotiaaksi saakka, jonka jälkeen se siirtyi jalostuspuolelle. Tamma ei valitettavasti ole periyttänyt toivotulla tavalla kauniita liikkeitään ja useimmat sen varsoista ovatkin keskinkertaista tasoa. Ilmiö heijastuu valitettavan hyvin Wadelman omistuksessa olevaan Vlotheid Soleiniin, joka on kyllä kyvykäs kouluratsu, mutta liike ei riitä viemään tammaa urallaan enää pidemmälle ja vaativampiin kouluratsastusluokkiin. Kameryn on leimautunut ikävästi kotimaassaan ja osa kasvattajista välttelee tamman nimeä viimeiseen saakka, vaikka kumma kyllä Kameryn onkin helposti tavattavissa useimpien saksalaisten puoliveristen sukutauluissa.
eii. Wire Netting on voittanut muutamia arvostettuja saksalaisia koulukilpailuja lyhyen kilpauransa aikana. Näihin lukeutuu muunmuassa Berliinissä käyty vuotuinen juniorimestaruus kilpailu, jossa nuoret ratsut pääsevät yleensä ensimmäistä kertaa esiintymään suurelle yleisölle. Wire sijoittui näissä karkeloissa lähelle kärkeä ja kilpailun jälkeen orista huhuttiinkin tulevan seuraava menestystarina. Ori siirtyi kuitenkin kisaeläkkeelle selkäongelmien vuoksi, mutta vaikuttaa voimakkaasti saksalaisissa sukulinjoissa. Wire Nettingin nimi on kuitenkin melko tuntematon suomalaispiireissä, joten Shanghain isä on jokseenkin eksoottinen ilmestys. Luonteeltaan Wirea on kuvailtu pirteäksi ja leikkisäksi oriksi, tosin vanhuuden tuoma viisaus ja harkintakyky ovat saaneet orin luopumaan kujeilustaan.
eie. Panorama ei yllä Wire Nettingin tasolle kilpahevosen ominaisuudessa, vaikka tammalla on hyviä kisatuloksia vaativista luokista. Panoraman ihanteellisesta rakenteesta kielii ktk-I palkinto, ei siis tarvitse kovinkaan kummoisesti rääkätä harmaita aivosolujaan, kun miettii, mistä Shanghai on rakenteelliset ominaisuutensa perinyt. Panoraman pitkään kestänyt kilpaura on ollut syynä siihen, ettei tällä upealla tammalla ole kuin kaksi jälkeläistä, joista Shanghai on toinen. Tamma onkin periyttänyt luonteenpiirteitään kahdelle varsalleen siinä määrin että ne ovat lähestulkoon kuin kopioita emästään.
eei. Schwalben GER tuotiin Ruotsiin kilpahevoseksi orin ollessa kuusi vuotias. Schwalbenin oli tarkoitus aloittaa kilpaileminen kouluradoilla heti Ruotsiin kotiutumisensa jälkeen, mutta kun ori ori ei läpäissyt terveystarkastuksia, ongelmat alkoivat. Hyväkuntoinen ja reipas ori muuttui pikkuhiljaa ärtyneeksi ja osittain jopa vaaralliseksi, kun kovassa kunnossa ollut ori jäi yhtäkkiä vain talliin seisomaan. Oli osittain Schwalbenin ruotsalaisomistajien syytä, että lupaavasta kouluratsusta tuli vihainen ja ympäristölleen vaarallinen yksilö, joka jouduttiin lopulta ruunaamaan, ennen kuin meno tasaantui. Schawalben oli Saksassa asuessaan ennättänyt tätä ennen astua yhden tamman, joka varsoi myöhemmin Brietrandigiin muuttaneen tamman Elfenbeinin.
eee. AN Vanessa astutettiin Schwalbenilla juuri ennen orin myymistä Ruotsiin. Kimo tamma on Hoffgeimer nimisen trakehnersiittolan omistuksessa ja Vanessa on nimenomaan siitoshevosen virkaa toimittamassa. Tamma on startannut juuri sen verran kilparadoilla, että sen kisatulokset ja hyvä rakenne ovat oikeuttaneet kantakirjauspalkintoon. Juuri Elfenbein onkin perinyt Vanessan kahdeksasta jälkeläisestä kaikkein parhaiten emänsä hyvän rakenteen sekä tottakai kimon värin, joka näyttää tosin olevan AN Vanessan jälkikasvun (ja jälkipolvien!) tavaramerkki.